Uusi hieno kone!

Nyt on lopultakin kotona tämä uusi tietokone! Tai jos ollaan rehellisiä, niin se on ollut kotona jo toista viikkoa, mutta nyt vasta sain siihen netti-yhteyden. Kyseessä kun on siis ihan pöytäkone ja meillä on langaton netti, niin piti saada sen verran aikaseksi itestään, että asensin tuommosen tikun usb-porttiin ja nyt se hienosti löytää nettiin. Nyt kelpaa taas surffailla, kun on sentään ihmiselle tarkotetun kokonen näyttökin (verrattuna tohon köppöseen miniläppäriin jolla olen ahkerasti porskuttanut tämän vuoden...). Nyt olen toiveikas kuvienkin suhteen, eli jos jostain löydän viime vuotisen muuton jäljiltä kadonneen piuhan kameraani, niin saattaisin saada ihan oikeasti jotain neule-kuviakin tänne.

Tähän väliin piti laittaa kuva meidän hienoista lapinvuokoista (vai lapin vuokoista? evvk), joita kuvasin kesällä, mutta se onkin toisella koneella, joten nauttikaa tästä siitä hyvästä. Kuva on otettu naisten vessassa Kalajoella vuonna 2010. Siellä oli vastaava viesti eri muodoissa ainakin kolmessa kopissa. Ei mitään havaintoa miksi, mutta aika selväksi kävi että kyseessä oli siika, ja että se painoi kaksi kiloa. Ah, fun times...

Kas, aika kuluu töissäkin ollessa

Onpas mennyt nopeasti vuosi! Puolet ajasta en edes muistanut, että olen ylipäänsä perustanut blogin. Paljon olisi kyllä ollut aina ideoita, mistä tänne kirjoittelisi, mutta kaikki on vaan jostain syystä jääneet lisäämättä.

Pari kuukautta sitten ostin itselleni uuden ompelukoneen ja saumurin, joka on yhteisomistuksessa äidin ja siskon kanssa. Nyt aloittelin uudelleen ompelun opettelua. Onneksi aloitin tyllihameen teolla: Ensimmäiset kolme saumaa onnistui hyvin ja sitten viimeisen sauman ompelin väärälle puolelle :D Eli aika alkeista piti lähteä. Viimeksihän olen ommellut joskus koulussa, vanhojen tansseihin tehty puku taisi olla viimeinen. Nyt kun kone on ihan mielettömän hyvä, olen kuitenkin innostunut katselemaan kaikenlaisia malleja, etenkin kesämekkoihin. Jos en unohda taas vaihteeksi tätä blogia, niin saatan lisäillä tänne kuviakin, jos muistan kuvailla.

Sen sijaan kutomiset (sue me for using that word) on, ei nyt varsinaisesti voi sanoa että jääneet taka-alalle, pikemminkin ne on vaan kasaantuneet ja aina tuntuu tulevan lisää kivoja juttuja. Olen syksyn ja talven aikana tehnyt ison kasan villasukkia, itselleni on kolmas pari tulossa, siskontytöille tein molemmille isommista polvisukat, äidille yhdet ja Harrille kahdet. Nyt on vielä enon vaimolle tulossa yksi polvisukkapari semikovaa vauhtia :) Kyllä ne kaikki puserot, jakut ja viltitkin vielä valmistuu. Aina ne joskus....

Lopuksi sanonpahan vaan, että kyllä nyt on hemmetinmoinen season tuossa Supernaturalissa! Ei hyvää päivää taas kun oon ittekseni kattellut!