Tylsän työn etuja

Nyt on kyllä ollut töissä tosi tuottoisat kaksi viikkoa! Mulle on paljastunut tikkaita liukuhihnalle latoessani mm.
- kuka varastaa Kevinin rahoja
- miksi kevin tuhlaa rahaa hevoseen
- miksi sota syttyy
- kuka esittelee vuorilla jollekin toiselle tyttärensä ja miksi ne ovat vuorilla, etenkin jälkimmäinen henkilö
- kuka on edellä mainittu tytär
- miksi Thar olikin niin tärkeä hahmo
- kuka on Natin suuri rakkaus
- millainen on sisarusten koulutus
- mikä on Kansan kohtalo sodan jälkeen (ainakin suunnilleen)
- missä Niccie on kirjan alussa, mutta ei vielä se, missä Mel on ja miten Mel esitellään
- Tharin syy seurata Hewta ja Demiä vuorille
Sekä jotain muita pikkuseikkoja, joita en nyt tähän hätään muista, mutta jotka kyllä nousee esiin sitten taas tarvittaessa. Kyllä on hienoa, kun homma on niin tylsää ja hidasta, että ehtii suunnitella puoli kirjaa ennen ruokatuntia :D

Niin juu, on siellä töissä siis työtkin edistyny. Meiltä loppui muovi, joten tikkaat oli pakko pakata käsin (ei siis liukuhihnakoneella) ja se oli niin hidasta, että saatiin kuulla siitä seuraavana päivänä seniorityöntekijöiltä. Työkaverini Häslä on onnistunut tiputtamaan hinnoittelijan tarrarullan joka kerta, kun se olisi pitänyt vaihtaa, puhkaisi melkein silmän minulta huitoessaan leveällä metallinauhalla, jolla sidotaan tikkaita, ryssi mainitun nauhan telineeseen laiton niin, että koko saamarin painava kiekko purkeni melkein puoliksi ja on kaiken kaikkiaan jättänyt kuuntelematta puolet siitä, mitä sille yrittää sanoa. Vastaavasti olen itse lakannut kertomasta/ huomauttamasta asioista, kun ei se kuitenkaan kuuntele! Nyt saan sentään ite vaihtaa muovit koneeseen, sitä on odotettukin, kun pitäisi munkin se oppia.

Sormiin sattuu näpyttely. Käsivärret on kipeinä tikkaiden nostelusta. Tänään nostelin tosin metrisiä puita mettässä, kun tehtiin porukoitten kanssa vähän pinoja sinne kuivumaan, mutta ne kyllä painaakin enemmän, joten yhä on lihakset mukavan kipeinä. Jalat on kipeenä, kun neljän vuoden koulussa istumisen jälkeen paukkaan seisomatyöhön, jossa nostellaan koko ajan jotain semiraskasta tavaraa eikä kuitenkaan liikuta paljon paskaakaan ja lisäksi sain viime sunnuntaina uudet työkengät. Sormet ja kädet on siis kipeänä kun olen pyöritellyt ruuveja ja muttereita mystisiin härpäkkeisiin, joiden nimen tiedän (sivusiirtymäsarja) ja joiden lempinimenkin tiedän (pesukarhunnaama) mutta joiden käyttötarkoituksesta minulla, kuten kellään työkavereistanikaan, ei ole minkään valtakunnan hajuakaan! Siis wtf, me tehdään koko ajan sekundaa priimana eikä kukaan teidä mitä milläkin tehdään, paitsi ehkä tikkailla! Hyvä firma, tulkaa kaikki O:lle töihin! XD