Laiska-Kati-huivi

Sain joululahjaksi veljeltä ja tämän.... kihlatulta? Tyttöystävältä? Mitenkähän tuon sanoisi... Perulaista lankaa. Väri on semmoinen kiva marjapuuromainen pinkki ja kyseessä on siis puuvilla lanka. Tuumasin, että siitähän syntyy pehmoinen ja kivan värinen huivi, eli ei muuta kuin mallia miettimään. Nettiä selatessani törmäsin Lazy Katy -malliin, mutten halunnut ostaa ohjetta Ravelryn sivulta. Onneksi ihanat blogien ihmiset paljastivat ohjeen löytyvän myös pari vuotta vanhasta Modasta (4/2011), joten kolusin sen kirjastosta talteen. Onneksi olin nähnyt netissä kuvia mallista, koska lehdessä on vain kuva, jossa huivi on kietaistu kaulaan. Eihän siitä saa mitään tolkkua silloin!

Anyway, perulainen lankani ei oikein soveltunut tuohon laitokseen, mutta rakastuin malliin. Pinkit langat sysäsin siis syrjään, odottamaan aikaa parempaa ja ostin Tallinan reissulla Karnaluksista hävyttömän halpaa lankaa. Alelaarista löytyi euron/ kerä nättiä kirjavaa polyamidi-polyakryyli-puuvilla-sekoitusta, josta tulikin kivan raidallinen huivi. Lanka on Schachenmayr Nomottan Avioria. Värejä olisi ollut useita, mutta kaikki vähän pastellisia. Niin kyllä tämäkin, mutta vihreä väri (joka ei kuvassa oikein näy, pahoittelen) pelasti ja antoi paljon anteeksi.

Ostin vain 100 grammaa lankaa, kun ajattelin että kyllähän se riittää. Ilmeisesti tein liian löyhää, kun lanka loppui parin pitsikerroksen jälkeen kesken. No, ei muuta kuin purkamaan. Langan loppumisen huomasin siis suunnilleen (taas) siinä vaiheessa kun langanpää nousi lattialta käteeni. Hetken pähkäilin pitsiin soveltuvaa lankaa, mutta mummon perintölangoista löytyi mielestäni tyyliin hyvin sopiva, helmiäismäinen lanka. Jotenkin onnistuin sössimään kolme viimeistä pitsikerrosta, mutta eipä tuo haittaa.

Huivi valmistui eilen ja oli tänään ensimmäistä kertaa käytössä. En kyllä laittaisi kauluaan, jos pitäisi kävellen jonnekin lähteä, kun tuntuu koko ajan valuvan alas olkapäältä. Pitsiin käytetty lanka on kyllä raskaampaa, mutta eniten syytän kuitenkin tuota muotoa. Muodosta muuten, puolet neulomiseen käytetystä ajasta meni miettiessä, että teenköhän mä nyt tämän päin honkia, onkohan tää oikeesti näin. Pyöröpuikolla tehdessä huivi nimittäin kääntyi pussiksi itsensä sisään, eikä muodosta saanut minkäänlaista vihiä ennen silmukoiden päättelyä. Erosin Modan ohjeesta sen verran, että päättelin silmukat normaalisti virkkauksen sijaan. Laskujeni mukaan silmukoita oli ohjetta enemmän, joten en jaksanut a) laskea tarvittavia muutoksia, b) etsiä 5:n virkkuukoukkua ja c) oikeesti opetella virkkaamaan. Kutominen menee miten päin vaan, mutta virkkaukseen en ole koskaan päässyt sisään.

Tuommoinen soiro siitä nyt kuitenkin tuli ja ihan kiva se oli kaulassa. Vielä kun keksisi jotain niistä perulaisista, ja kun saisi nuo pari villatakkia valmiiksi niin olisi hyvä asia.