Matkailu avartaa

Lauantaina käytiin liiton järkkäämällä reissulla Porvoon vanhassa kaupungissa. Mukana oli sisko ja vanhimmat tytöt, samoin äiti ja i-p. Oli tosi ihanaa, kun oli puolitoista tuntia varattu aikaa opastettuun kierrokseen, ja opas kertoikin paljon sellaista, mikä on tähän asti mietityttänyt. Esimerkiksi tiedän nyt, että (ainakin Porvoon kellotornin) seinään eri tavoilla muuratut tiilet on lahjoittajan toivomuksesta erikoisesti aseteltu: lahjoittaja pystyi sitten siitä sukulaisille ja tuttaville näyttämään että nämä tiilet minä lahjoitin, juu-u! 

Hanna-Maria ravintolassa kannattaa käydä syömässä, koska siellä oli älyttömän herkulliset sapuskat! Oi, sitä ihanaa uunilohta, yhtä hyvää kuin äitin tekemä!

Ja tietysti siinä heti nurkan takana ravintolasta katsoen oli Teetee Shop... No sinnehän olin jo heti suunnitellut meneväni tutkimaan Elegantin värivalikoimaa. Se vaalean vihreä, mihin olin netissä silmäni iskenyt, olikin paljon vahvempi kuin koneen ruutu antoi ymmärtää, joten se jäi sitten kauppaan. Muutkaan värit ei nyt sitten oikein siitä hyllystä puhutelleet (huh!), mutta ostin halpaa teetee Pallasta 100g. Siitä puuttui superwash-käsittely, mutta se nyt ei haittaa, kunhan muistaa pestä sukat käsin. Lisäksi nuo kuvassa näkyvät kaksi kerää Austermann Caleido Lacea, jotka on samaa väriä, ja ostohetkellä näyttivät suunnilleen samanlaisilta, mutta keriminen teki näemmä jotain hassua :D

Itse asiassa, tuo punainen raita tuntui jatkuvan paljon pidempään kuin muut raidat langassa, mutta se nyt saattoi vain tietysti johtua siitä, kun oli viimeiset metrin menossa ja olin jo kerinyt neljä kerää  Austermann Kid Silkiä, niin alkoi maistua pikkuhiljaa puulta koko pitsilankojen keriminen. Ehkä jonain päivänä mie opin muistamaan, ettei kannata liian monta ohutta lankaa keriä yhteen menoon. Siinä vaan turhautuu. Ne neljä Kid Silkiä lähti myös matkaan Porvoosta, mutta eivät varsinaisesti kuulu minulle. Sisko osti tytöille synttärilahjoiksi huiveja varten, mutta kun ei kuulemma oikein huivit luonnistu, niin tätihän ne lupautui tekemään. Eikä yhtään ajatelleet kumpikaan mun hermojani, vaan kahdella värillä joudun vieläpä taiteilemaan. Paljon mieluummin ite käyttäisin valmiiksi kirjavia lankoja, mutta eeei, ei meidän tytöille :P

Ehkä niistä nyt jotain valmistuu. Eihän tässä ole vaiheessa kuin yksi kakkossukka (syndrooma vaivaa), eri parin ekasta sukasta on valmiina sen verran, että varpaat vasta peittyy (kärjestä aletut), yksi mekko maailman ohuimmilla puikoilla (no okei, ne on vaan kakkoset) ja toinen mekko, johon olen jo kaksi kertaa pienentänyt puikkoja, mutta nyt näyttäisi tulevan oikean kokoinen. Jospa olis oikein nopea ja ahkera, ja saisi viimeksi mainitun valmiiksi sunnuntain rippijuhliin...

No just...

Tänään sitten punottaa kyllä sen eilisenkin edestä... Ja on muuten kipee! Kauniisti kuvioitu, ja kyseessä on siis oikean käden (tietysti!) kyynärpää.

Tippiksen kanssa laskettiin kolme varmaa pistoa tuosta 7x5,5cm:n alueelta (tippis oikeen mittasi sen viivottimen kanssa). Nyt tuli sitten loppuviikko vapaata, kun töistä on sen verran suuri vaara saada jotain tulehduksen tekijöitä sinne. Huonona uutisena se, että koko käsivarsi kärsii tuskia, eikä kutominen onnistu! Wäää! Niinkun olis ollut kiva tehdä tota raitamekkoa iltasin. Tai tehdä ihan mitä tahansa, nyt ei meinaa käsi jaksaa nousta edes veistä käyttelemään ruokapöydässä.

No jaa, kaipa se kohta helpottaa, laitetaan kylmiä kääreitä ja otetaan apista. Tässä joutoaikana voi suunnitella vaikka uusimmalle veljenpojalle sarvikuonoa! Ajattelin tehdä kummipojalle Heidi Bearsin suunnitteleman dinon ja sitten se ajatus vähän paisui ja nyt tuumailen tosiaan sitä sarvikuonoakin. On ne niin veikeitä. Tässä voisin kiittää Neulovan Ninjan Tanjaa, jonka blogista vakoilin kuvia noista pehmoleluista: hyvä, että vinkkasit Iskun tehtaanmyymälästä saatavasta vanusta, olen juuri miettinytkin, mistä sitä vanua kannattaisi ostaa :)

Toivottavasti käsi paranee lauantaiksi, kun lähdetään porukalla Porvooseen. Voisi jatkaa matkalla vaikka sukkien tekoa.

Omat koirat puree

Meidän taloudessahan ei tunnetusti ole koiria, mutta omat mehkut pisti tänään ja pahasti. Kaikki alkoi siitä kun mamma unohti laittaa päällimäiset hanskat käteensä ja sai noin karkeasti arvioiden puoli parvea kimppuunsa. Minä urhoollisesti jäin vielä hommiin (joita ei siis oikeasti oltu vielä ehditty aloittaa) ja sainkin tarvittavat kaksi kehää vaihdettua laatikosta a ja a1 laatikkoon b. Toista kehää siirtäessä tunsin mojovaa kipua kyynärpään tienoilla ja totesin että niinhän tuli laitettua pelkkä lyhythihainen sinne puvun alle! Noh, kehiähän ei voi heittää maahan tai jättää sinne oman onnensa nojaan, joten kehät paikoilleen ja sitten tätä likkaa vietiin niin maan perhanan kovaa mettäpolkua ylämäkeen että olisi se kuuluisan nopsajalkainen enokin jäänyt jälkeen. Kirosin kun turkkilainen ja käsivartta poltteli. Sain sitten myöhemmin, kun koko rumba oli jo ohi, laskettua ne piikit hanskasta. 14 ja lisäksi puvun hihassa oli kaksi! Käsivarresta laskin kolme pistokohtaa, että kyllä kävi onni! Olisi ollut ihan selkeä sairaalareissu, jos olisi tuollanen määrä piikkejä päässyt iholle asti...

Mamman pistot kaikessa komeudessaan. Kuvaushetkellä omat ei vielä punottaneet niin, että kökkö kamera olisi näyttänyt mitään.

Pidetään nyt kuitenkin ihan positiivisella linjalla tämä homma ja ilmoitetaan täten, että sain valmiiksi viime viikolla mekon Puro Batikista. Mekko aloitti elämänsä viime kesänä tunikana Novitan ohjeen mukaisesti. En kuitenkaan tykännyt, kun ohjeen mukaan tehtynä neule jäi ihan hirveän väljäksi, joten päätin pistää työn purkuun tänä keväänä. Siinä se on sitten ihmetellyt tietokoneen vieressä purku-kasassa muutaman kuukauden, kunnes sain yllättäen inspiksen neuloa mokoman pois jaloista pyörimästä. 

Kuva on lavastettu kotona, kun jotenkin ei tullut mieleen ristiäisissä ottaa selfieitä :D

Muokkasin ohjetta aika reilusti, eli jätin sivusaumat kokonaan pois ja kavensin neuletta hurjasti. Aloituksessa oli itse asiassa enemmän silmukoita kuin ohjeessa, mutta kädentien kavennuksia varten jouduin jo vähän lisäämään :D Tulipahan hauskat "muotolaskokset" tuohon rinnan alle. Tämä valmistui sopivasti kummipojan ristiäisiin ja pääsikin siellä ensiesiintymiseensä. Ihan hirveä kuvatus se ei voinut olla, kun jopa kehuttiin ;) Itse olen kyllä tosi tyytyväinen nyt tähän uuteen lopputulokseen. Nyt vain odotellaan josko kelit pysyisi näin hyvinä vielä lomallakin.

Lankaa tähän taidonnäytteeseen meni tasan 400g. Yhdessä junasukkien ja kerrosrivareitten kanssa heinäkuun saldo jäi 410g miinukselle. On se hyvä, että maltoin olla ostamatta enempää. Nyt kun tätä tahtia saisi pidettyä yllä, niin voisi ihan aikuisten oikeasti olla mahdollista päästä tavoitteeseen! Ensi vuonna en kyllä laita tällaista tavoitetta, varmaan vaan puolet tai niillä main...