Huh, kun rupesi yhtäkkiä jännittämään! Afrikankukkapeitto alkaa pikkuhiljaa valmistumaan, sillä tänään pääsen aloittamaan viimeisen työvaiheen. Viimeistelyt tietysti vielä siihen päälle, mutta se nyt ei ole niin työlästä kuitenkaan.
Kaikki palat ei enää mahdu edes yhteen koriin! Aaah! Mihin ihmeeseen minä taas olen itseni pistänyt? Nyt pitää kuitenkin ottaa ja kukkien viimeinen kerros. Katsotaan nyt sitten, kuinka kauan siihen menee. Onneksi on puolitoista kuukautta aikaa saada tämä valmiiksi. Sen olen päättänyt jo kauan aikaa sitten, että tyynyt teen myöhemmin, jos eivät jouluksi valmistu, mutta teen ne joka tapauksessa. Kävin jo ostamassakin kaksi 40x40cm sisustustyynyä Tokmannista. Maksoivat vain 2,99€ kappale, mikä lohdutti tosi paljon, kun ottaa huomioon, miten paljon meni rahaa lankoihin! :D
Eilen tilasin Johanna Basfordin kolmannen värityskirjan, Lost Ocean, Adlibrikseltä. Vähän kyllä epäilytti tilata se sieltä, koska tämä viikko oli aika erikoinen. Maanantaina kävin katsomassa, onko kirja tilattavissa. Olihan se, hintaan 9,30€. Päätin tehdä tilauksen tiistaina (jostain syystä, en ole ihan varma, mikä minut siihen ajoi). Tiistaina hinta oli 10,20€! Jätin tilaamatta, koska hämmennyin niin paljon yhtäkkisestä hinnan noususta. Keskiviikkona päätin, että hei, vaan 90 senttiä kalliimpi, joten menköön! Kirjaan oli tullut ilmoitus "ei vielä ilmestynyt". Siis wtf? Se ilmestyi jo 22.10, ja kyllä se maanantaina oli ostettavissa! Kun kävin muutamaa tuntia myöhemmin tarkistamassa, onko tilanne muuttunut niin olihan se: hinta oli noussut 13,20:een! Torstaina tuumasin, etten uskalla edes tilata koko kirjaa tätä kautta, mutta uteliaisuuttani kävin tarkistamassa hinnan. Yhä 13,20€. Perjantaina kiinnostus oli taas ylitsepääsemätön ja kas kummaa, hinta oli taas muuttunut! Nyt se oli pudonnut alkuperäiseen, eli 9,30€, jossa se pysyikin siihen asti, että sain tilauksen tehtyä. Nyt jännätään vain sitä, onko summa oikea vielä siinä vaiheessa, kun saan laskun... Tällä hetkellä se ei ainakaan ole enää noussut, pakko oli tarkistaa ;)
Pitänee lähettää vähän palautetta aiheesta....
Nyt olen kuukauden päivät virkannut tuota parisängyn päiväpeittoa, eikä ole paljon muuta tullut tehtyäkään! Ei vaan malta laskea virkkuukoukkua käsistään! Tosin eilen oli pakotettava itsensä lopettamaan, koska näin kova virkkaaminen ei voi olla terveellistä käsille. Toinen käsi ainakin osoitti jo kramppaamisen merkkejä, kun tuo yksi tilkku on kuitenkin niin pieni, että sitä on välillä tosi hankala pidellä.
Molemmissa kuvissa on siis mukana kaikki tekemäni tilkut. Kuvasin ne tuossa lattiallakin, koska tuo ylitsevyöryvän täysi kori ei oikein anna vakuuttavaa kuvaa siitä, miten valtava määrä niitä on! Tai ehkä antaa, mistäs minä tiedän. Tiedänpähän vain sen, että kun tulee kokoamisen aika, niin silloin tuntuu varmasti siltä, että niitä on kolme kertaa enemmän :D
Nyt on kuitenkin kaikki noin 6 ½ sataa kukkaa saatu tehtyä kerrokseen 3, eli terälehdet on kaikissa valmiina. Mietiskelin tuossa pari viikkoa sitten tätä peiton kokoamista ja tajusin, että symmetrian vuoksi täytyy lisätä ainakin yksi rivi kukkia, joten tilkkumäärä nousi jonkin verran alkuperäisestä laskelmasta. Tyynyihin en ole vielä tehnyt tilkkuja, koska en ole vielä ihan varma niiden rakenteesta, enkä ole viitsinyt liiemmin edes keskittyä niihin juuri nyt. Mietin sitä sitten, kun peitto on valmis. Voi olla, että kaikki nämä tilkut eivät edes pääsy peittoon. Voi olla, että päädyn kuitenkin tekemään vielä niitä puolikkaita paloja. Voi jopa olla niin, että joudun tekemään vain muutaman tilkun lisää tyynytihin. Voihan peräti olla, ettei nämä tyynyt edes ehdi jouluksi valmiiksi! Kaikki on mahdollista!
Tosi kivoja virkattavia nuo afrikankukat joka tapauksessa on, ainakin näin sarjatuotantona, kun ei tarvitse koko ajan vaihtaa lankaa. Tämä työ oli Helsingin reissullakin mukana. Sillä matkalla sainkin muistaakseni vähän vajaa 40 tilkkua tehdyksi.
Arvioisin, että olen nyt ajallisesti melko lähellä puolta väliä peitteen valmistumisen kanssa. Kerroksia kukassa on yhteensä 5, ja olen nyt tehnyt niistä 3. Kellotin itseni, ja yhteen tilkkuun on nyt tähän mennessä mennyt yhteensä noin 8 minuuttia. Veikkaisin, että neljäs ja viides kerros yhdistämisineen veisi ainakin tuon verran/tilkku, vaikka luultavasti hieman enemmän. Huomenna pääsen taas kellottamaan, kun siirryn kuvion seuraavaan vaiheeseen! Jännät paikat siis tällä viikolla, kun en ole yhtään osannut rehellisesti arvioida neloskerroksen langanmenekkiä...
Tänne piti kirjottaa pitkä rimpsu tekstiä siitä, kuinka vahingossa löysin itselleni tori.fi:stä Pratchettin ja Gaimanin Hyviä enteitä suomennoksen, mutta nyt kun pitäisi kirjoittaa siitä jotakin, niin ei oikein löydy sanoja. Tämä on kuitenkin niin harvinainen teos ja todella rakas kirja minulle itselle, että en edes pysty kunnolla kuvailemaan tätä uskomatonta onnea!
Kirja on loistavassa kunnossa, lähes uuden veroinen ja avatessa sain sellaisen tunteen, ettei sitä ole luettu kuin ehkä kerran tai kaksi. Kirja aukeaa hyvin, mutta vastusti aivan aavistuksen verran avatessa, eikä kirjan selkä ole murtunut ollenkaan (sehän käy pokkareille suunnilleen toisella avauskerralla...) joten joo, ihan mint kirja!
Uusi kaunokainen pääsi ensin lepäilemään kirjatuoliin, mutta siirsin sen sittemmin kaappiin, josta se näkyy mukavasti huoneeseen. Ei sillä, että olisin pari kertaa viikossa vain katsonut sinne kaappiin ja päästänyt pienen, onnellisen huokauksen koska enhän minä tietenkään ole täysin sekopäinen tämän kirjan kanssa, ei!
Tämä siis löytyi aivan sattumalta. Lueskelin tuota englannin kielistä versiota tässä hiljattain ja tuumasin sitten, että nyt olisi tosi kivaa lukea se suomennos pitkästä aikaa. Se on ihan omaa luokkaansa kuitenkin. Niin on kyllä paikallisen kirjaston painoskin. Käsidesi on kyllä kovassa käytössä, kun sitä käsittelee, mutta niinhän se on monen suositun kirjastonkirjan kohdalla, eli ei mitään ihmeellistä siinä. Toisaalta, parikymppiseksi kirjaksi se on yllättävän hyvässä vedossa vielä. Joka tapauksessa, lähdin sitten huvikseni seikkailulle netin syövereihin katsomaan, mitä siellä sanotaan Hyvistä enteistä. Heti ensimmäisenä huomasin kaksi ilmoitusta torissa: toinen oli tämä myynti-ilmoitus ja toinen, sattumalta muuten täältä kotipaikkakunnaltani, oli ilmoitus ostohalukkuudesta! Ei sitä oikein vieläkään ymmärrä, miten hyvä säkä kävi, ettei nämä ilmoitusten jättäjät olleet huomanneet toinen toistaan!
Nyt olen kuitenkin taas yhden kulttiklassikon onnellinen ja ylpeä omistaja! Pitäisi vielä etsiä jonkinmoinen suojakotelo tälle kirjalle, koska se on niin arvokas. Tämä ei tule ikinä poistumaan talosta, ei koskaan niin kauan kuin minä elän! Sitä ei lainata, ei lueta junamatkalla, ei viedä pihalle kesällä, se pysyy täällä, suojassa, kuivassa ja turvassa!
Mainitsinko jo, että olen ihan helvetin maaninen Hyvien enteiden kanssa?
