Tein langoista siis huivin, malli on nimeltään Indian Feathers ja mielestäni ruskea-siniharmaa Manos sopi höyhenkuvioon aivan mahtavasti ja luonnonvalkoiset raidat korostavat kirjavaa lankaa kauniisti. Ostin alpakkaa vähän turhan ronskisti, mutta menekkiä oli vaikea arvioida. Jouduin käyttämään Dropsin kaksinkertaisena ja alkuperäinen ohje on jollekin lace-paksuiselle tai ainakin melkein yhtä ohuelle (en muista enää). Ei sitä sitten mennytkään kuin 75g, mutta positiivisena yllärinä Manos meni kokonaan! Ei jäänyt pätkän pätkää jäljelle!
 |
| Ryppyinen huivi, kun en ole viitsinyt pingottaa, mutta höyhenkuvio erottuu kuitenkin melko hyvin. |
Täytynee tarkentaa, että en siis todellakaan kuvitellut käyttäväni kolmea ja puolta sataa grammaa ohutta alpakkaa yhteen huiviin, vaan aikomuksenani oli alunperin tehdä huivi myös toisesta Manosista, mutta sen idean pistin nyt jäihin. Lanka olisi kyllä hyvänpaksuista sukiksi, melkein sama kuin Novitan Nallella. Saa nähdä mitä siitä nyt todellisuudessa tulee. Pitäsi löytää joku kiva malli sitten tuolle paksuudelle, koska en millään jaksaisi vaivata päätäni ohjeen soveltamisella. Se ei tule mulle mitenkään luontevasti.
Joka tapauksessa, plussat ja miinukset laskettuna kesäkuussa karttui 375g, eli koko vuoden saalis on tällä hetkellä +505g. No jaa, onhan tässä nyt toinen puoli vuodesta aikaa raksuttaa menemään... Juuri nyt on työn alla sellaiset langat, jotka on odottaneet vuoroaan jo viime kesästä. Korkea aika ottaa ne siis tuulettumaan!
Muita miinuksia tässä ei nyt taida ihan heti tulla, koska vieressä houkuttelee muutama pura-ja-neulo-uudelleen-projekti. Onneksi aina loppuvuodesta neulomisinto iskee kovemmalla voimalla (paitsi tietysti nyt tänä vuonna kun sitä kaipailisi!) niin ehkä saatan saada kilon tai pari pois. En ihan heti uskalla luvata sitä kailottamaani kolmea kiloa, mutta toiveikashan saa aina olla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti