Nyt sitä saa...

...niskaan kylmää vettä lauloi joku jossain laulussa. Mulla sitä tuli ainakin tässä kuussa, kun turhauduin noiden lankojen kanssa. Eli, vuoden alussahan punnitsin kaikki lankani, mutta silloin oli käytössä vain henkilövaaka, joka ei tietenkään ole niin tarkka kuin voisi näinkin kevyillä tavaroilla toivoa. Lisäksi vuoden aikana tuossa pöydän vieressä on kasvanut pienehkö pino neuleita, jotka pitäisi purkaa ja langat neuloa uudestaan, joko samalla mallilla tai jollakin uudella. Osa näistä taisi olla mukana jo tammikuun punnituksissa, mutten enää ole varma, mitkä niistä. Ja yksi niistä on työ, jonka neuloin jo tänä vuonna, punnitsin ja merkkasin ja sitten vasta viikon päästä totesin, että tämähän on ihan liian iso ja muodoton, eli uusiks menee. Vitkuttelin sen purkamisen kanssa, koska en halunnut laskea lankoja uudelleen mukaan laihikseeni plussina, mutta pari viikkoa sitten kyllästyin tähän hommaan. Nyt olen punninut uudelleen (keittiövaakaa käyttäen) kaikki lankani, myös tuon purettavien pinon. Samalla päätin, että vuoden ensimmäistä puoliskoa ei tapahtunut, olen siis jälleen nollatilanteessa. Hyvä näin, sillä lankaa on nyt tällä hetkellä 24kg 370g. Onhan tuo vähän noussut siitä alkuvuodesta :D

Mutta onhan tässä nyt neulottukin! Tahtoo vain olla juurikin niin harvinaista tämä blogin päivittäminen kuin mitä ounastelinkin... Mutta sain tehtyä junasukat uudelle kummipojalle! Jälleen vain innossani annoin ne jo eteen päin, enkä muistanut ottaa kuvia niistä. Tänään sain kuitenkin ensimmäiset kerrosrivinnousut valmiiksi. Samalla olivat ensimmäiset sukat, jotka aloitin kärjestä, ja mielestäni oikeen kauniit ovat!

Kerrosrivinnousu-sukkien ohje löytyy vähän joka paikasta, mutta se onkin niin ihanan helppo: neulo 3, nosta yksi, joka kolmas kerros neulo oikein. Nämä ovat seiskaveikan raidasta kolmosen puikoilla, 48s. Aloituksen tein Novitan sukkalehdestä luntitulla ohjeella, eli loin virkkuukoukulla 8 ketjusilmukkaa, joista poimin molemmin puolin 8 (yht. 16). Aloitin lisäykset 2. kerroksella ottamalla langankierron 1. ja 3. puikon ensimmäisen silmukan jälkeen ja ennen 2. ja 4. puikon viimeistä silmukkaa. Toistin lisäykset joka toinen kerros, kunnes sain tarvittavan silmukkamäärän. Aloitin silmukoiden nostot samalla kerroksella, kun lisäsin viimeiset silmukat. Jätin molemmista sukista pois yhden noston kohdan, koska se olisi tullut aivan jalan sivuun. Mielestäni se ei näyttänyt hyvältä, ja se oli helppo lisätä kantapään jälkeen, kun aloitin varressa takana nostot. Kantapää on tavallinen tiimalasi. Nämä eivät jää itselle, vaan menevät lahjapakkaukseen, joka toivottavasti jollekin kelpaa :)

Mansikkatilamme on näemmä ruvennut myymään myös lampaanlihaa, villaa ja taljoja! Taljat olivat ihan uskomattoman hyvän näköisiä, etenkin ihastuin kirjavaan taljaan. Ehkäpä semmoisia vielä muutama kotiutuu meille laavuistuimiksi! Ja lihaa käydään varmasti ostamassa parin kuukauden päästä, kun vievät eläimiä teuraalle. Tällä reissulla matkaan tarttui mansikoiden lisäksi kaksi 100g:n vyyhteä karitsanvillalankaa, toinen itselle ja toinen on äitin. Nämä ajateltiin ottaa koekaniineiksi värjäyssessioon, joka varmaan toteutuu jossain vaiheessa ensi kuussa, kun mulla alkaa loma. Ajattelin kokeilla lupiineilla värjäystä, blogien perusteella siitä tulee tosi kauniita sävyjä! Olisin toisaalta halunnut käyttää kuparivihtrilliä korostamaan väriä, mutta kun siinä on käytetty valmistukseen rikkihappoa, niin sehän on sitten myrkyllistä ihmisille ja vesieliöille. Hylkäsin sen sitten ihan periaatteesta. Jos kerran värjään luonnollisesti, niin mahdollisuuksien mukaan haluan välttää myrkyllisiä aineita prosessissa. Eiköhän niihin väri tartu pelkällä alunallakin, heitetään pari ruosteista ruuvia sekaan, jos ei muu auta ;)

Toimisikohan jos värjäisi kupariastiassa :D