Terälehtiä ja aloituksia

Wou. Sanonpahan vaan että wou. Tänä viikonloppuna on ollut aikaa virkata, ja minähän olen virkannut. Perjantaina ei tosiaan ollut töitä mielenimauksen takia, joten silloin ehti enemmän kuin normiperjantaina, vaikka aikaa meni puolukkametsässäkin. Sieltä tosin saatiin n. 30l saalis, eli melkein koko vuoden tarve! Lauantaina oli synttärit, mutta yllättävän paljon sain silloinkin aikaan. Nyt tämä päivä on mennyt melkein kokonaan virkkuun parissa, mitä nyt on välillä ollut pakko lopettaa käden kramppaamisen takia. Ehtipähän putsaamaan puolukat. Huomaa kyllä tässä kirjoittaessa, ettei kädet ole ihan elämänsä kunnossa, siihen tahtiin satelee kirjoitusvirheitä tekstiin!

Tein uuden laskelman peiton mittojen suhteen. Tarvitsen pituuteen lisää rivejä, kolme tai neljä, jotta peitto oikeasti yltää sängyn päälle suunnitellulla tavalla. Nyt vain sormet ristiin (taas) että langat riittää ihan aikuisten oikeasti, koska millään ei viitsisi ostaa "ihan vaan varalta" lisää niitä. Etenkin kun tuo sinapin värinen on sellainen, mitä en mihinkään työhön varmaan saisi hävitettyä... Noh, eiköhän tässä tulevan viikon aikana selviä, tarvitaanko lankoja lisää vai ei. Saan varmaankin edes yhden yhdistelmän palat valmiiksi sunnuntaihin mennessä. Ei sillä, että tällä nyt niin kiire olisi, mutta intoa piisaa ja etenevät aika nopeasti. Tietysti vauhti hidastuu taas siinä vaiheessa, kun rupean yhdistelemään paloja peitoksi. 

Kolmessa päivässä sain tehtyä kaikki vihreät ja siniset aloitukset, keltaisethan olivat jo alkuviikosta valmiina. Tai siis, alkuja tarvitaan vielä lisää, mutta jätin nyt vähän kesken tämän homman. Jokainen keko on vienyt yhden kerän verran lankaa ja nyt jo tehtyjen terälehtien perusteella menee neljä kerää pelkästään kerroksiin 2 ja 3! Eli yksi kerä jäljellä käytettäväksi neljänteen kerrokseen ja mahdollisesti niihin puuttuviin paloihin, joita tarvittaisiin yhteensä noin 60 kappaletta... Ei kyllä hyvältä näytä, vaikka neloskerros kaiken järjen mukaan vie hirveän vähän lankaa per pala.

Tässäpä nyt näitä kukiksi asti saatuja paloja, joita on tullut väännettyä niska limassa ja käsi krampissa puoli päivää. Tai vähän enemmänkin. Eikä niitä pirulaisia ole kuin kuutisenkymmentä! Onneksi, onneksi tämä on hitain vaihe, ainakin siltä vaikuttaisi. Neloskerros on kuitenkin vaan kerros kiinteitä ja sitten ollaankin jo reunuksessa/ yhdistämisessä. 

Kyllä se tästä etenee! Toivottavasti into pysyy yllä ja työ etenee tasaista tahtia. Pitäisi tehdä yksi mekkokin mutta meh, se on vasta jouluksi ja hyvinhän tässä vielä ehtii. Sain kaksi lahja-huiviakin valmiiksi, mutten muistanut edes kuvata niitä enää, kun meni aavistuksen viime hetken puolelle. Kyllä tämä valmistuu ajallaan kanssa! (ketä yritän huijata?)