Konmari: kirjat, paperit ja kankaat

Nyt on kaikki kirjat käyty läpi. Äiti tosin jätti alakertaan joitain kirjoja, kun ei niitä kuulemma hävitetä kuitenkaan, niin saivat jäädä karsinnan ulkopuolelle. Aika paljon kirjoja lähti, mutta ei mitenkään yllättävän suuri määrä, eikä yllättäviä kirjoja. Suurin ylläri itselleni oli se, että luovuin lähes kaikista James Bond -kirjoistani. Jätin jäljelle vain Huominen ei koskaan kuole, koska siinä on leffakansi ja Pierce Brosnan oli ensimmäinen näkemäni Bond. Jotain nostalgiaa pitää elämässä olla! Ja jos omistaisin Casino Royalen (kirjana!) niin en luopuisi siitä millään, oli meinaan suosikkikirjani nuorempana. 

Toisaalta taas, kirjojen määrään nähden niitä jäi todella paljon vielä jäljellekin. Joitain kirjoja heitettiin ihan roskiin huonon kunnon tai muun syyn takia, mm. vanhoja koulukirjoja ja 70-luvun naistenlehtiä. Varmaan vajaa sata lähti Kehräämölle, siellä on sellainen vie-tuo-tyyppinen kirjahylly, jota olen hyödyntänyt ennenkin. Mitä nyt olen tarkkaillut tilannetta joskus, niin aika hyvin on meidän sinne viemiä hävinnytkin. Tälläkin kertaa vein sinne jopa lastenkirjoja, jotka toivottavasti saavat rakastavamman kodin jostain muualta. Meille ne eivät oikein uponneet. Näistä kirjoista ei ole kuvaa, enkä tajunnut laskea niitä, kun tuli vähän äkillinen lähtö ja nappasin vain laatikon ja kassit kainaloon ja vein pois. Yksi kirja sieltä lähti mukaankin, Päätalo, koska tiedän äidin niistä tykkäävän, eikä meillä vielä ollut sitä. Osa kirjoista menee vielä myyntiinkin, ja ne mitkä ei myy, pääsee sitten taas Kehräämölle.

 Nyt jäljelle jääneet kirjat on kolmessa hyllyssä. Rappukäytävässä on yksi viisihyllyinen, jonne lastasin mahdollisuuksien mukaan kaikki lasten kirjat ja sarjakuvat, mutta siellä on myös tietokirjat (paitsi käsityöaiheiset) ja sitten kaikki romsut mitkä ei mahtuneet kaappiin. Kuvia!

 Kolme ylintä hyllyä. Valitettavasti hyllyä vastapäätä on komero, joten kuvaustilaa on noin puoli metriä, siksi toisesta laidasta puuttuu vähän. Kuvasin niin, että pidin kameraa vieressäni ja toivoin pirusti :D

 Ja sitten alimmat hyllyt. Tarkaavaiset lukijat huomaavatkin, että keskimmäinen hylly komeilee molemmissa kuvissa. Mutta tähän hyllyyn jäi vielä tilaakin! Tosin täytin sen kuvauksen jälkeen tunkemalla siihen kohtaan pahvilaatikollisen vanhoja Akkari-pokkareita. Ja niin, niitä sarjiksia löytyy lisäksi noin 150-160cm korkea pino, olikohan kuusi pahvilaatikkoa, tuosta hyllyn ja seinän välistä.....

 To do -hylly. Nämä kirjat luen, ja hävitän sen jälkeen. Vien varmaan Kehräämölle tai laitan kiertoon kavereille, saa nähdä. Siinä on enimmäkseen romanttista kirjallisuutta, josta en varsinaisesti genrenä nauti, mutta näitä on suositeltu ja mummooni tulleena olen kirjallisuudessa kaikkiruokainen. Luin urhoollisesti myös erään kotimaisen sarjan viidettä osaa mitä, kolme sivua? Neljä ensimmäistä sijoittui 1800-1900-lukujen vaihteeseen ja oli tosi hyviä, mutta sitten hypättiinkin 90-luvulle ja mun mielenkiinto katkes samantien.

Tässäpä sitten viimeiset kirja-kuvat, eli makkarin kaappi. Se tuli tosi täyteen. Siis todella täyteen! Yläkaapissa, jokaisen pokkarin takana on toinen pokkari. Hups. Ja sinne kun piti laittaa vaan sen verran kirjoja, mitä mukavasti ja kauniisti sopii. Hups! 

Siellä on nyt myös kaikki omistamani värityskirjat (7kpl) kauniisti samassa kohtaa. Kun ne laittaa noin päin, niin ei näytä läheskään niin isolta määrältä! 10/10 voin suositella tekniikkaa!

Näin on kaikki kirjat taas karsittu, ja kaikki kamalat harlekiinit heitetty mäkeen. Niitä tuli joskus yhdeltä sukulaiselta, joka luki niitä paljon nuorena. Ei uppoa minuun. Olen lukenut kaksi Barbara Gartlandin kirjaa ja molemmissa on samanlainen kohtaus. Siis melkein samoilla sanoilla, haloo! Mies hyppää n. metrin matkan, ehkä lyhyemmän, (esim. parvekkeelta toiselle) toisessa kerroksessa ja se on niin kauheaa, kun se olisi voinut pudota tai jopa kuolla! Ja nyt mulla on kolme muuta Gartlandia kaapissa odottamassa lukemista. Pakko katsoa onko niissäkin sama kohtaus >:D

Mutta sitten paperit! En todellakaan aio heittää menemään kaikkea mitä kaapista löytyy vaikka Kondo sanoisi mitä vaikka päällään seisten! Mulla on toimiva järjestys kaapissa kansioissa, jonka ansiosta paperit pysyy siististi paikoillaan ja tallessa, enkä aio luopua siitä. Nyt vain lähinnä karsinkin vanhoja pois ja hävitin joitain nyt jo turhiksi tai muuten tarpeettomiksi katsoamiani asioita. Ei siitä sen isompaa roskakasaa tullut.

Ainoa vain, että vihaan, vihaan, vihaan paperien käsittelyä, kun ne on virallisia. Varmaan kaikki muutkin suomalaiset, eiköhän se ole Kelan aikaansaannosta. Näin ollen tehokkaalla vitkuttelulla sain melkein viikon kulumaan niiden kanssa, mutta nyt ne on pois ja voin taas vuodeksi unohtaa niiden olemassaolon. 

Seuraavaksi kaivoin kankaat vintistä. Nostelin kaikki esiin, ööh, torstaina? Ei kun perjantaina, nythän on jo sunnuntai! Joo, ja sitten aloitin niiden läpikäynnin ensin itsekseni eilen ja tänään äiti tuli katsomaan omiaan. Oikeastaan mitään ei heitetty pois, joitain liian pieniä tilkkuja, mitä oli jäänyt joskus jostain vahingossa ja keittiön verhoista ylijäämät. Muuten vain viikattiin siistimmin, pöytäliinakankaat siiryi alas muiden laavutavaroiden joukkoon ja yksi punainen huonekalukangas otettiin pois. Sitä tarjotaan siskolle ja jos ei kelpaa niin kysellään Patinasta. Kai siitä jotain saa joku tehtyä.

Viidestä laatikosta kolmeen, ei yhtään huonosti! Nyt vaan pitäisi ihan oikeasti ottaa ja ommella niistä jotain, eihän tästä tule mitään kun kaikki vaan muhii laatikoissa eikä pääse vaatteiksi! Ja siitä puheen ollen....

Seuraava operaatio on se, joka tämän koko prosessin käynnistikin: Langat. Kannoin kaikki talon langat samaan läjään, joten tässä on nyt paitsi omani, myös äidin langat ja jopa kaikki kangaspuihin menevät, mm. matonkuteet.

Tarkoituksenani oli ottaa kaksi kuvaa lankavarastosta. Ensimmäinen kuva olisi se viaton kuva, että eihän tämä nyt niin isolta määrältä näytä (en siis yritä huijata enää edes itseäni, niitä on ihan ketusti!) kun on vaan kaikki irtonaiset kassit ja laatikot tuossa kirstun ympärillä. Kirstu on siis itsessään täynnä lankaa, se on hankittu lankojen säilytystä varten. Mutta ei se suunnitelma oikein toiminut, kun vertaa tuota ylempää "viatonta" tuohon alempaan...

Näitähän on ihan yhtä paljon irrallaan ympäri kämppää kuin tuolla kirstussa! Ja kun ne on kirstussa pakattuna noihin kasseihin, niin esiin ottaminen valehtelee pienempään suuntaan: kassit piilottaa osan toisistaan! Varmaan näyttäisi pahemmalta, jos ne olisi levällään tuossa lattialla kaikki sen sijaan, että ne nyt on koreissa ja sen sellaisissa. Kirstun päällä on muuten se yhä keskeneräinen päiväpeitto. No, nyt on sitten sekin homma aloitettu (taas! vasta viime vuonna kävin niitä läpi?). Taitaa vaan olla niin, että lajittelun alku jää huomiselle. Kello on sen verran paljon, ettei mitään järkeä enää levitellä niitä tähän lattialle. Saunakin odottaa, oi nautintoa, ja huomenna on työpäivä, ei mitään nautinnollista siinä. Haluaisin tällä kertaa ihan aikuisten oikeesti hävittää jotain lankoja! Toivottavasti äitille ei tällä kertaa tuu sitä että "tästä vois tehdä jotain!" Äiti! Siinä on noin kymmenen grammaa mystistä lankaa, jonka koostumuksesta ja paksuudesta ei ole mitään tietoa! Siitä ei tule mitään järkevää! No joo, ei me oikeesti niistä tapella, ehkä vähän väännetään kättä joskus :D