Nyt muistin kuitenkin ottaa kaverin kanssa asian puheeksi, ja sain nyt hienot, hyvät kuvat kummastakin työstä. Käytössä ovat olleet, joten ilmeisen mieluisia niistä tuli. Aloitetaan peitosta, kun se on vanhempi.
En ole koskaan ollut kummoinenkaan virkkaaja. Koko käsityöinnostus on itse asiassa alkanut vasta lukiossa, vuoden 2004 loppupuoliskolla, ja aika hyvin olen onnistunut virkkuita välttelemään. Nyt joku kuitenkin puraisi ja päätin virkata vauvalle peiton! En vielä tammikuussa lankoja ostaessani tiennyt, onko kyseessä tyttö vai poika, mutta tiesin vanhempien suosivan ns. sukupuolineutraaleja värejä. Lähikaupassa oli kuitenkin vähän kehnot valikolimat vauvalankoja: hempeää pinkkiä ja baby blueta. Keltainenkaan ei oikein näyttänyt hyvältä. Ostin siis valkoista, ruskeaa ja vihreää lankaa. Mallin tilkkuihin nappasin Jan Eatonin kirjasta 200 virkattua ruutua. Todella monet ovat käyttäneet kirjassa olevaa paju-neliötä vauvanpeitoissa, mutta kirjassa on tosi paljon muitakin kauniita malleja! Itse halusin vähän vaihtelua peittoon, joten tein puolet paloista kaksivärisiä pitsiristi-tilkkuja, ja toisen puolen kolmivärisiä neliöitä. Ei hitsi, ei ole ihan mielikuvituksella pilattu nuo kirjan mallien nimet! :D
Kuva näyttää tosi vihreältä, mutta kyllä siinä peitossa sitä ruskeaakin on! Kysyin kuvan lähettäjältäkin, kun oli niin oudon näköinen, mutta kuulemma koko huone oli kuvaushetkellä vihreä. Annettakoon anteeksi, on niin nätti kuva! Ruskea näkyy siis tummempana (ainakin minun koneella) vihreänä noissa kirjavissa ruuduissa. Hassua.
Toisena työnä on siis joululahjaksi tehdyt sukat. Jotka tein vasta tammikuussa. Tosin, tämän kerroin jo silloin, kun pojan äiti näitä sukkia tilasi, koska vanhemmille tarkoitettu päiväpeitto oli niin pahassa vaiheessa. En olisi saanut sukkia kuitenkaan valmiiksi ajoissa. Mutta hyvä näin, eipä se puolivuotias vielä ymmärrä, saako se lahjat missä kuussa :)
Tein sukat vähän reilumman kokoisiksi, onnistuin jopa siinä, koska halusin niille vähän pidemmän käyttöiän. Tuommoinen patukka kasvaa vielä niin naurettavaa tahtia, ettei olisi ollut mitään järkeä tehdä sukkia, jotka olisi ihan just nyt oikean kokoiset. Näiden kokoon oltiin oikein tyytyväisiä, ehtivät sentään olla käytössäkin ennen kuin niistä on pakko luopua. Kirjailu ei ole mun heiniäni. Tämä oli ensimmäinen kirjailuni ikinä, en tee sitä uudestaan ihan heti. Se oli kamalaa. Siis aivan hirveetä, voin joskus koittaa, mutta just nyt on tarpeeksi hommia edellä mainitun päiväpeiton valmistumisessa, konmarissa ja dinosaurusten virkkaamisessa.
Valitettavasti päiväpeitto ei ole edennyt mainittavasti viimeisestä postauksesta. Äiti jaksaakin aina mainostaa odottavansa sitä ensi jouluksi ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti