Nyt on joulun jälkeen hyvä pitää pieni katsaus käsitöiden saralla.

Lankalaihis oli ihan susi ajatus. Ei toimi näemmä mulla yhtään, sillä lankaa on nyt vuoden lopussa viittä vaille 33kg. Oho. 

Päiväpeittoon tarvin mahdollisesti vielä vähän lisää, sillä mittavirhe-paholainen pääsi hyökkäämään ja luultavasti leveys ei nyt riitäkään. Tyynyjä en ole vielä edes aloittanut :D

Tein kuitenkin parhaani peiton kanssa ja paketoin sen nätisti jouluaattona. Kuvassa peitto poseeraa omassa sängyssäni, koska leveys ei vielä todellakaan riitä parisänkyyn, tuonkin se peittää juuri ja juuri. Kovasti se sai kuitenkin kiitosta äidiltä, ja nyt on helpottanut sikäli, ettei virkkausta tarvi enää tehdä salassa! Ei tarvitse erakoitua joka pahuksen päiväksi ja illaksi aina ylälkertaan, hurraa!

Juuri ennen joulua ostin vähän keltaista ja sinistä Dropsin Cotton Merinoa, yhteensä 100g, joka on varmasti enemmän kuin tarvin: niistä tulee Minions-sukat vauvalle, joten jos nyt tällä kertaa muistaisin ne kuvata ennen lahjoittamista, niin saadaan nekin tänne blogiin...

1,9kg lankaa on ostettu yhteisymmärryksessä äitin kanssa, ja vaikka projekti on enemmän äitin (liian erilaiset käsialat, ei voida tehdä yhdessä) niin merkkasin langat jostain syystä omiin tuloihini (wtf?). Lisäksi sain 200g Drops Nepalia joululahjaksi (damn you, tiesit että yritän laihistella XD)

Hyvät värit niissä on, mitähän niille keksisi käyttöä. Synttäriksi saadutkin on vielä kutomatta (ou nou!) vaikka niille on sentään jo selvät sävelet, ainakin puolelle määrälle.

Uuteen värityskirjaankin olen tässä syksyllä sortunut, kun täytyyhän nyt olla koko sarja! Eli tilasin Johanna Basfordin Lost Ocean -kirjan! Kuulemma on neljäskin kirja tulossa. Taitaa olla tuomion paikka mulla, jos tilaan senkin, enkä ole yhdestäkään vanhasta kirjasta vielä päässyt eroon! Että pitääkin olla tämä "samasta sarjasta pitää olla aina kaikki osat" -syndrooma! 

Mutta hei, päästiin me äitin kanssa askartelemaan yhdessäkin! 

Liekö tässä luomisen tuskaa ja lievää maanisuutta vai silkkaa epätoivoa ja suurta vahingoniloa? On kyllä mielestäni parhaiten onnistunut selfie niinku, evah? Tämä prokkis menee niinku Hiiri kissalla räätälinä -sadussa: ollaan jo todettu, ettei tule takkia ja nyt kokeillaan housuja. Saa nähdä, mennäänkö tuluskukkaroon asti ja kuka käy kenen kimppuun, jos niin huonoksi tilanne menee :D

Näihin kuviin ja tunnelmiin jään odottelemaan uutta vuotta innokkaasti!

Viimeiset vaiheet ovat käsillä!

Huh, kun rupesi yhtäkkiä jännittämään! Afrikankukkapeitto alkaa pikkuhiljaa valmistumaan, sillä tänään pääsen aloittamaan viimeisen työvaiheen. Viimeistelyt tietysti vielä siihen päälle, mutta se nyt ei ole niin työlästä kuitenkaan. 

Kaikki palat ei enää mahdu edes yhteen koriin! Aaah! Mihin ihmeeseen minä taas olen itseni pistänyt? Nyt pitää kuitenkin ottaa ja kukkien viimeinen kerros. Katsotaan nyt sitten, kuinka kauan siihen menee. Onneksi on puolitoista kuukautta aikaa saada tämä valmiiksi. Sen olen päättänyt jo kauan aikaa sitten, että tyynyt teen myöhemmin, jos eivät jouluksi valmistu, mutta teen ne joka tapauksessa. Kävin jo ostamassakin kaksi 40x40cm sisustustyynyä Tokmannista. Maksoivat vain 2,99€ kappale, mikä lohdutti tosi paljon, kun ottaa huomioon, miten paljon meni rahaa lankoihin! :D

Eilen tilasin Johanna Basfordin kolmannen värityskirjan, Lost Ocean, Adlibrikseltä. Vähän kyllä epäilytti tilata se sieltä, koska tämä viikko oli aika erikoinen. Maanantaina kävin katsomassa, onko kirja tilattavissa. Olihan se, hintaan 9,30€. Päätin tehdä tilauksen tiistaina (jostain syystä, en ole ihan varma, mikä minut siihen ajoi). Tiistaina hinta oli 10,20€! Jätin tilaamatta, koska hämmennyin niin paljon yhtäkkisestä hinnan noususta. Keskiviikkona päätin, että hei, vaan 90 senttiä kalliimpi, joten menköön! Kirjaan oli tullut ilmoitus "ei vielä ilmestynyt". Siis wtf? Se ilmestyi jo 22.10, ja kyllä se maanantaina oli ostettavissa! Kun kävin muutamaa tuntia myöhemmin tarkistamassa, onko tilanne muuttunut niin olihan se: hinta oli noussut 13,20:een! Torstaina tuumasin, etten uskalla edes tilata koko kirjaa tätä kautta, mutta uteliaisuuttani kävin tarkistamassa hinnan. Yhä 13,20€. Perjantaina kiinnostus oli taas ylitsepääsemätön ja kas kummaa, hinta oli taas muuttunut! Nyt se oli pudonnut alkuperäiseen, eli 9,30€, jossa se pysyikin siihen asti, että sain tilauksen tehtyä. Nyt jännätään vain sitä, onko summa oikea vielä siinä vaiheessa, kun saan laskun... Tällä hetkellä se ei ainakaan ole enää noussut, pakko oli tarkistaa ;)
Pitänee lähettää vähän palautetta aiheesta....

Virkattu päiväpeitto etenee!

Nyt olen kuukauden päivät virkannut tuota parisängyn päiväpeittoa, eikä ole paljon muuta tullut tehtyäkään! Ei vaan malta laskea virkkuukoukkua käsistään! Tosin eilen oli pakotettava itsensä lopettamaan, koska näin kova virkkaaminen ei voi olla terveellistä käsille. Toinen käsi ainakin osoitti jo kramppaamisen merkkejä, kun tuo yksi tilkku on kuitenkin niin pieni, että sitä on välillä tosi hankala pidellä.

Molemmissa kuvissa on siis mukana kaikki tekemäni tilkut. Kuvasin ne tuossa lattiallakin, koska tuo ylitsevyöryvän täysi kori ei oikein anna vakuuttavaa kuvaa siitä, miten valtava määrä niitä on! Tai ehkä antaa, mistäs minä tiedän. Tiedänpähän vain sen, että kun tulee kokoamisen aika, niin silloin tuntuu varmasti siltä, että niitä on kolme kertaa enemmän :D

Nyt on kuitenkin kaikki noin 6 ½ sataa kukkaa saatu tehtyä kerrokseen 3, eli terälehdet on kaikissa valmiina. Mietiskelin tuossa pari viikkoa sitten tätä peiton kokoamista ja tajusin, että symmetrian vuoksi täytyy lisätä ainakin yksi rivi kukkia, joten tilkkumäärä nousi jonkin verran alkuperäisestä laskelmasta. Tyynyihin en ole vielä tehnyt tilkkuja, koska en ole vielä ihan varma niiden rakenteesta, enkä ole viitsinyt liiemmin edes keskittyä niihin juuri nyt. Mietin sitä sitten, kun peitto on valmis. Voi olla, että kaikki nämä tilkut eivät edes pääsy peittoon. Voi olla, että päädyn kuitenkin tekemään vielä niitä puolikkaita paloja. Voi jopa olla niin, että joudun tekemään vain muutaman tilkun lisää tyynytihin. Voihan peräti olla, ettei nämä tyynyt edes ehdi jouluksi valmiiksi! Kaikki on mahdollista!

Tosi kivoja virkattavia nuo afrikankukat joka tapauksessa on, ainakin näin sarjatuotantona, kun ei tarvitse koko ajan vaihtaa lankaa. Tämä työ oli Helsingin reissullakin mukana. Sillä matkalla sainkin muistaakseni vähän vajaa 40 tilkkua tehdyksi. 

Arvioisin, että olen nyt ajallisesti melko lähellä puolta väliä peitteen valmistumisen kanssa. Kerroksia kukassa on yhteensä 5, ja olen nyt tehnyt niistä 3. Kellotin itseni, ja yhteen tilkkuun on nyt tähän mennessä mennyt yhteensä noin 8 minuuttia. Veikkaisin, että neljäs ja viides kerros yhdistämisineen veisi ainakin tuon verran/tilkku, vaikka luultavasti hieman enemmän. Huomenna pääsen taas kellottamaan, kun siirryn kuvion seuraavaan vaiheeseen! Jännät paikat siis tällä viikolla, kun en ole yhtään osannut rehellisesti arvioida neloskerroksen langanmenekkiä...

Hyviä enteitä

Tänne piti kirjottaa pitkä rimpsu tekstiä siitä, kuinka vahingossa löysin itselleni tori.fi:stä Pratchettin ja Gaimanin Hyviä enteitä suomennoksen, mutta nyt kun pitäisi kirjoittaa siitä jotakin, niin ei oikein löydy sanoja. Tämä on kuitenkin niin harvinainen teos ja todella rakas kirja minulle itselle, että en edes pysty kunnolla kuvailemaan tätä uskomatonta onnea!

Kirja on loistavassa kunnossa, lähes uuden veroinen ja avatessa sain sellaisen tunteen, ettei sitä ole luettu kuin ehkä kerran tai kaksi. Kirja aukeaa hyvin, mutta vastusti aivan aavistuksen verran avatessa, eikä kirjan selkä ole murtunut ollenkaan (sehän käy pokkareille suunnilleen toisella avauskerralla...) joten joo, ihan mint kirja!

Uusi kaunokainen pääsi ensin lepäilemään kirjatuoliin, mutta siirsin sen sittemmin kaappiin, josta se näkyy mukavasti huoneeseen. Ei sillä, että olisin pari kertaa viikossa vain katsonut sinne kaappiin ja päästänyt pienen, onnellisen huokauksen koska enhän minä tietenkään ole täysin sekopäinen tämän kirjan kanssa, ei!

Tämä siis löytyi aivan sattumalta. Lueskelin tuota englannin kielistä versiota tässä hiljattain ja tuumasin sitten, että nyt olisi tosi kivaa lukea se suomennos pitkästä aikaa. Se on ihan omaa luokkaansa kuitenkin. Niin on kyllä paikallisen kirjaston painoskin. Käsidesi on kyllä kovassa käytössä, kun sitä käsittelee, mutta niinhän se on monen suositun kirjastonkirjan kohdalla, eli ei mitään ihmeellistä siinä. Toisaalta, parikymppiseksi kirjaksi se on yllättävän hyvässä vedossa vielä. Joka tapauksessa, lähdin sitten huvikseni seikkailulle netin syövereihin katsomaan, mitä siellä sanotaan Hyvistä enteistä. Heti ensimmäisenä huomasin kaksi ilmoitusta torissa: toinen oli tämä myynti-ilmoitus ja toinen, sattumalta muuten täältä kotipaikkakunnaltani, oli ilmoitus ostohalukkuudesta! Ei sitä oikein vieläkään ymmärrä, miten hyvä säkä kävi, ettei nämä ilmoitusten jättäjät olleet huomanneet toinen toistaan! 

Nyt olen kuitenkin taas yhden kulttiklassikon onnellinen ja ylpeä omistaja! Pitäisi vielä etsiä jonkinmoinen suojakotelo tälle kirjalle, koska se on niin arvokas. Tämä ei tule ikinä poistumaan talosta, ei koskaan niin kauan kuin minä elän! Sitä ei lainata, ei lueta junamatkalla, ei viedä pihalle kesällä, se pysyy täällä, suojassa, kuivassa ja turvassa!

Mainitsinko jo, että olen ihan helvetin maaninen Hyvien enteiden kanssa? 

Terälehtiä ja aloituksia

Wou. Sanonpahan vaan että wou. Tänä viikonloppuna on ollut aikaa virkata, ja minähän olen virkannut. Perjantaina ei tosiaan ollut töitä mielenimauksen takia, joten silloin ehti enemmän kuin normiperjantaina, vaikka aikaa meni puolukkametsässäkin. Sieltä tosin saatiin n. 30l saalis, eli melkein koko vuoden tarve! Lauantaina oli synttärit, mutta yllättävän paljon sain silloinkin aikaan. Nyt tämä päivä on mennyt melkein kokonaan virkkuun parissa, mitä nyt on välillä ollut pakko lopettaa käden kramppaamisen takia. Ehtipähän putsaamaan puolukat. Huomaa kyllä tässä kirjoittaessa, ettei kädet ole ihan elämänsä kunnossa, siihen tahtiin satelee kirjoitusvirheitä tekstiin!

Tein uuden laskelman peiton mittojen suhteen. Tarvitsen pituuteen lisää rivejä, kolme tai neljä, jotta peitto oikeasti yltää sängyn päälle suunnitellulla tavalla. Nyt vain sormet ristiin (taas) että langat riittää ihan aikuisten oikeasti, koska millään ei viitsisi ostaa "ihan vaan varalta" lisää niitä. Etenkin kun tuo sinapin värinen on sellainen, mitä en mihinkään työhön varmaan saisi hävitettyä... Noh, eiköhän tässä tulevan viikon aikana selviä, tarvitaanko lankoja lisää vai ei. Saan varmaankin edes yhden yhdistelmän palat valmiiksi sunnuntaihin mennessä. Ei sillä, että tällä nyt niin kiire olisi, mutta intoa piisaa ja etenevät aika nopeasti. Tietysti vauhti hidastuu taas siinä vaiheessa, kun rupean yhdistelemään paloja peitoksi. 

Kolmessa päivässä sain tehtyä kaikki vihreät ja siniset aloitukset, keltaisethan olivat jo alkuviikosta valmiina. Tai siis, alkuja tarvitaan vielä lisää, mutta jätin nyt vähän kesken tämän homman. Jokainen keko on vienyt yhden kerän verran lankaa ja nyt jo tehtyjen terälehtien perusteella menee neljä kerää pelkästään kerroksiin 2 ja 3! Eli yksi kerä jäljellä käytettäväksi neljänteen kerrokseen ja mahdollisesti niihin puuttuviin paloihin, joita tarvittaisiin yhteensä noin 60 kappaletta... Ei kyllä hyvältä näytä, vaikka neloskerros kaiken järjen mukaan vie hirveän vähän lankaa per pala.

Tässäpä nyt näitä kukiksi asti saatuja paloja, joita on tullut väännettyä niska limassa ja käsi krampissa puoli päivää. Tai vähän enemmänkin. Eikä niitä pirulaisia ole kuin kuutisenkymmentä! Onneksi, onneksi tämä on hitain vaihe, ainakin siltä vaikuttaisi. Neloskerros on kuitenkin vaan kerros kiinteitä ja sitten ollaankin jo reunuksessa/ yhdistämisessä. 

Kyllä se tästä etenee! Toivottavasti into pysyy yllä ja työ etenee tasaista tahtia. Pitäisi tehdä yksi mekkokin mutta meh, se on vasta jouluksi ja hyvinhän tässä vielä ehtii. Sain kaksi lahja-huiviakin valmiiksi, mutten muistanut edes kuvata niitä enää, kun meni aavistuksen viime hetken puolelle. Kyllä tämä valmistuu ajallaan kanssa! (ketä yritän huijata?)

Hirveästi lankoja ja hyvästit laihikselle!

Eilen tuli postissa paketti Riikka-Piikalta, jossa on aina yhtä ihana asiakaspalvelu! Nytkin puitiin sähköpostilla lankojen väriä moneen otteeseen, mutta saatiin lopulta kokoon miellyttävä paketti sekä pyyntö (ja lupaus) valmistuneen työn kuvasta sitten aikanaan. 

 Paketissa oli sekalainen valikoima Drops Safrania! 

Isälle syntyi kesällä ensimmäinen pojanpoika, jolle isä tilasi sitten virkatun dinosauruksen. Ei luvannut maksaa mitään sen tekemisestä, kun ei hänellä kuulemma olisi varaa maksaa niin huikeita summia, kuin mitä dinolla olisi arvo. Sen sijaan isä maksoi kaikki materiaalit, eli langat ja täytteet. Tilasin samalla sitten lankoja lohikäärmettä varten. Siitä piti tulla kultainen Smaug, mutta oranssi lanka oli valitettavasti loppu, joten nyt tulee tuommoinen jännän punainen lohis. Malli molempiin pehmoihin on Heidi Bearsin valikoimasta, eli Smaug the African Flower Dragon ja Puff the African Flower Stegosaurus.

Lisäksi tuhlasin vähät varani ja ostin 4,5kg seiska veikkaa! 12 kerää tummanharmaata, 6 kerää sinappia, viherpetroolia ja papua. Näistä syntyy nyt syksyn aikana (syntyy kun minä sanon!) parivuoteen päiväpeitto äidille ja i-p:lle, toivottavasti joululahjaksi. Olen myös suunnitellut kivat koristetyynyt, jotka on tosi kivat siis näin ajatuksena ainakin. Saa nähdä millainen kiroaminen käy valmistusvaiheessa.

Päätin tehdä peiton afrikankukista, ikään kuin harjoituksena pehmoleluja varten, jotta osaisin ainakin peruskukan sitten kunnolla ja käsiala pysyisi tasaisena. Aina on tosin vaarana se, että kyllästyn koko afrikankukkiin jo ennen kuin peittokaan on valmis! Siksipä päätin tehdä kaikki alut joka palaan, niin on vähän motivaattorina tuolla korin pohjalla. Nyt on jo kaikki sinappiset aloitukset tehty, ja osaan on jo terälehdetkin valmiina, noin neljännekseen. Tänään aloittelin vihreitä ja sitten ollaan jo pyöreästi kolmessasadassa alussa.

Yhden kukan tein valmiiksi asti, että sain mitat selville ja siten laskettua tarvittavien kuusikulmioiden määrän. Palan mitta on aika tarkkaan 10cm, helpottaa huonon matikkapään laskelmia! Arvioisin, että tarvitsen yhteensä 528 palaa peittoon, plus kaksi tyynyä. Voi tosin olla, että tarvitsen lisää... Tai jos ei näytä "repaleinen" reuna hyvältä, niin täytyy tehdä puolikkaita paloja täytteeksi. Yllättävän paljon vie lankaa nuo terälehdet yksistään, joten toivottavasti puolikkaita ei tarvita. Tai sitten täytyy tehdä ne pelkällä harmaalla, mikä ei välttämättä näyttäisi yhtään hullummalta. Palaset ajattelin yhdistellä toisiinsa sitä mukaa, kun työ etenee. Langanpäätkin olen päätellyt aina lennossa, koska viimeistely on aina ollut liian iso haaste. Siksikin haluan tehdä kaikki palat ensin neljänteen kerrokseen asti valmiiksi, että voi vaan napsia paloja korista ja lisätä peittoon.

Tämä on niin ihana salaisuusprojekti, mutta kun ei siitä voi puhua kellekään! Tuntuu ihan, että halkean minä päivänä tahansa, kun ei pysty hehkuttamaan tätä suurta intoa ihmisille!

Matkailu avartaa

Lauantaina käytiin liiton järkkäämällä reissulla Porvoon vanhassa kaupungissa. Mukana oli sisko ja vanhimmat tytöt, samoin äiti ja i-p. Oli tosi ihanaa, kun oli puolitoista tuntia varattu aikaa opastettuun kierrokseen, ja opas kertoikin paljon sellaista, mikä on tähän asti mietityttänyt. Esimerkiksi tiedän nyt, että (ainakin Porvoon kellotornin) seinään eri tavoilla muuratut tiilet on lahjoittajan toivomuksesta erikoisesti aseteltu: lahjoittaja pystyi sitten siitä sukulaisille ja tuttaville näyttämään että nämä tiilet minä lahjoitin, juu-u! 

Hanna-Maria ravintolassa kannattaa käydä syömässä, koska siellä oli älyttömän herkulliset sapuskat! Oi, sitä ihanaa uunilohta, yhtä hyvää kuin äitin tekemä!

Ja tietysti siinä heti nurkan takana ravintolasta katsoen oli Teetee Shop... No sinnehän olin jo heti suunnitellut meneväni tutkimaan Elegantin värivalikoimaa. Se vaalean vihreä, mihin olin netissä silmäni iskenyt, olikin paljon vahvempi kuin koneen ruutu antoi ymmärtää, joten se jäi sitten kauppaan. Muutkaan värit ei nyt sitten oikein siitä hyllystä puhutelleet (huh!), mutta ostin halpaa teetee Pallasta 100g. Siitä puuttui superwash-käsittely, mutta se nyt ei haittaa, kunhan muistaa pestä sukat käsin. Lisäksi nuo kuvassa näkyvät kaksi kerää Austermann Caleido Lacea, jotka on samaa väriä, ja ostohetkellä näyttivät suunnilleen samanlaisilta, mutta keriminen teki näemmä jotain hassua :D

Itse asiassa, tuo punainen raita tuntui jatkuvan paljon pidempään kuin muut raidat langassa, mutta se nyt saattoi vain tietysti johtua siitä, kun oli viimeiset metrin menossa ja olin jo kerinyt neljä kerää  Austermann Kid Silkiä, niin alkoi maistua pikkuhiljaa puulta koko pitsilankojen keriminen. Ehkä jonain päivänä mie opin muistamaan, ettei kannata liian monta ohutta lankaa keriä yhteen menoon. Siinä vaan turhautuu. Ne neljä Kid Silkiä lähti myös matkaan Porvoosta, mutta eivät varsinaisesti kuulu minulle. Sisko osti tytöille synttärilahjoiksi huiveja varten, mutta kun ei kuulemma oikein huivit luonnistu, niin tätihän ne lupautui tekemään. Eikä yhtään ajatelleet kumpikaan mun hermojani, vaan kahdella värillä joudun vieläpä taiteilemaan. Paljon mieluummin ite käyttäisin valmiiksi kirjavia lankoja, mutta eeei, ei meidän tytöille :P

Ehkä niistä nyt jotain valmistuu. Eihän tässä ole vaiheessa kuin yksi kakkossukka (syndrooma vaivaa), eri parin ekasta sukasta on valmiina sen verran, että varpaat vasta peittyy (kärjestä aletut), yksi mekko maailman ohuimmilla puikoilla (no okei, ne on vaan kakkoset) ja toinen mekko, johon olen jo kaksi kertaa pienentänyt puikkoja, mutta nyt näyttäisi tulevan oikean kokoinen. Jospa olis oikein nopea ja ahkera, ja saisi viimeksi mainitun valmiiksi sunnuntain rippijuhliin...

No just...

Tänään sitten punottaa kyllä sen eilisenkin edestä... Ja on muuten kipee! Kauniisti kuvioitu, ja kyseessä on siis oikean käden (tietysti!) kyynärpää.

Tippiksen kanssa laskettiin kolme varmaa pistoa tuosta 7x5,5cm:n alueelta (tippis oikeen mittasi sen viivottimen kanssa). Nyt tuli sitten loppuviikko vapaata, kun töistä on sen verran suuri vaara saada jotain tulehduksen tekijöitä sinne. Huonona uutisena se, että koko käsivarsi kärsii tuskia, eikä kutominen onnistu! Wäää! Niinkun olis ollut kiva tehdä tota raitamekkoa iltasin. Tai tehdä ihan mitä tahansa, nyt ei meinaa käsi jaksaa nousta edes veistä käyttelemään ruokapöydässä.

No jaa, kaipa se kohta helpottaa, laitetaan kylmiä kääreitä ja otetaan apista. Tässä joutoaikana voi suunnitella vaikka uusimmalle veljenpojalle sarvikuonoa! Ajattelin tehdä kummipojalle Heidi Bearsin suunnitteleman dinon ja sitten se ajatus vähän paisui ja nyt tuumailen tosiaan sitä sarvikuonoakin. On ne niin veikeitä. Tässä voisin kiittää Neulovan Ninjan Tanjaa, jonka blogista vakoilin kuvia noista pehmoleluista: hyvä, että vinkkasit Iskun tehtaanmyymälästä saatavasta vanusta, olen juuri miettinytkin, mistä sitä vanua kannattaisi ostaa :)

Toivottavasti käsi paranee lauantaiksi, kun lähdetään porukalla Porvooseen. Voisi jatkaa matkalla vaikka sukkien tekoa.

Omat koirat puree

Meidän taloudessahan ei tunnetusti ole koiria, mutta omat mehkut pisti tänään ja pahasti. Kaikki alkoi siitä kun mamma unohti laittaa päällimäiset hanskat käteensä ja sai noin karkeasti arvioiden puoli parvea kimppuunsa. Minä urhoollisesti jäin vielä hommiin (joita ei siis oikeasti oltu vielä ehditty aloittaa) ja sainkin tarvittavat kaksi kehää vaihdettua laatikosta a ja a1 laatikkoon b. Toista kehää siirtäessä tunsin mojovaa kipua kyynärpään tienoilla ja totesin että niinhän tuli laitettua pelkkä lyhythihainen sinne puvun alle! Noh, kehiähän ei voi heittää maahan tai jättää sinne oman onnensa nojaan, joten kehät paikoilleen ja sitten tätä likkaa vietiin niin maan perhanan kovaa mettäpolkua ylämäkeen että olisi se kuuluisan nopsajalkainen enokin jäänyt jälkeen. Kirosin kun turkkilainen ja käsivartta poltteli. Sain sitten myöhemmin, kun koko rumba oli jo ohi, laskettua ne piikit hanskasta. 14 ja lisäksi puvun hihassa oli kaksi! Käsivarresta laskin kolme pistokohtaa, että kyllä kävi onni! Olisi ollut ihan selkeä sairaalareissu, jos olisi tuollanen määrä piikkejä päässyt iholle asti...

Mamman pistot kaikessa komeudessaan. Kuvaushetkellä omat ei vielä punottaneet niin, että kökkö kamera olisi näyttänyt mitään.

Pidetään nyt kuitenkin ihan positiivisella linjalla tämä homma ja ilmoitetaan täten, että sain valmiiksi viime viikolla mekon Puro Batikista. Mekko aloitti elämänsä viime kesänä tunikana Novitan ohjeen mukaisesti. En kuitenkaan tykännyt, kun ohjeen mukaan tehtynä neule jäi ihan hirveän väljäksi, joten päätin pistää työn purkuun tänä keväänä. Siinä se on sitten ihmetellyt tietokoneen vieressä purku-kasassa muutaman kuukauden, kunnes sain yllättäen inspiksen neuloa mokoman pois jaloista pyörimästä. 

Kuva on lavastettu kotona, kun jotenkin ei tullut mieleen ristiäisissä ottaa selfieitä :D

Muokkasin ohjetta aika reilusti, eli jätin sivusaumat kokonaan pois ja kavensin neuletta hurjasti. Aloituksessa oli itse asiassa enemmän silmukoita kuin ohjeessa, mutta kädentien kavennuksia varten jouduin jo vähän lisäämään :D Tulipahan hauskat "muotolaskokset" tuohon rinnan alle. Tämä valmistui sopivasti kummipojan ristiäisiin ja pääsikin siellä ensiesiintymiseensä. Ihan hirveä kuvatus se ei voinut olla, kun jopa kehuttiin ;) Itse olen kyllä tosi tyytyväinen nyt tähän uuteen lopputulokseen. Nyt vain odotellaan josko kelit pysyisi näin hyvinä vielä lomallakin.

Lankaa tähän taidonnäytteeseen meni tasan 400g. Yhdessä junasukkien ja kerrosrivareitten kanssa heinäkuun saldo jäi 410g miinukselle. On se hyvä, että maltoin olla ostamatta enempää. Nyt kun tätä tahtia saisi pidettyä yllä, niin voisi ihan aikuisten oikeasti olla mahdollista päästä tavoitteeseen! Ensi vuonna en kyllä laita tällaista tavoitetta, varmaan vaan puolet tai niillä main...

Nyt sitä saa...

...niskaan kylmää vettä lauloi joku jossain laulussa. Mulla sitä tuli ainakin tässä kuussa, kun turhauduin noiden lankojen kanssa. Eli, vuoden alussahan punnitsin kaikki lankani, mutta silloin oli käytössä vain henkilövaaka, joka ei tietenkään ole niin tarkka kuin voisi näinkin kevyillä tavaroilla toivoa. Lisäksi vuoden aikana tuossa pöydän vieressä on kasvanut pienehkö pino neuleita, jotka pitäisi purkaa ja langat neuloa uudestaan, joko samalla mallilla tai jollakin uudella. Osa näistä taisi olla mukana jo tammikuun punnituksissa, mutten enää ole varma, mitkä niistä. Ja yksi niistä on työ, jonka neuloin jo tänä vuonna, punnitsin ja merkkasin ja sitten vasta viikon päästä totesin, että tämähän on ihan liian iso ja muodoton, eli uusiks menee. Vitkuttelin sen purkamisen kanssa, koska en halunnut laskea lankoja uudelleen mukaan laihikseeni plussina, mutta pari viikkoa sitten kyllästyin tähän hommaan. Nyt olen punninut uudelleen (keittiövaakaa käyttäen) kaikki lankani, myös tuon purettavien pinon. Samalla päätin, että vuoden ensimmäistä puoliskoa ei tapahtunut, olen siis jälleen nollatilanteessa. Hyvä näin, sillä lankaa on nyt tällä hetkellä 24kg 370g. Onhan tuo vähän noussut siitä alkuvuodesta :D

Mutta onhan tässä nyt neulottukin! Tahtoo vain olla juurikin niin harvinaista tämä blogin päivittäminen kuin mitä ounastelinkin... Mutta sain tehtyä junasukat uudelle kummipojalle! Jälleen vain innossani annoin ne jo eteen päin, enkä muistanut ottaa kuvia niistä. Tänään sain kuitenkin ensimmäiset kerrosrivinnousut valmiiksi. Samalla olivat ensimmäiset sukat, jotka aloitin kärjestä, ja mielestäni oikeen kauniit ovat!

Kerrosrivinnousu-sukkien ohje löytyy vähän joka paikasta, mutta se onkin niin ihanan helppo: neulo 3, nosta yksi, joka kolmas kerros neulo oikein. Nämä ovat seiskaveikan raidasta kolmosen puikoilla, 48s. Aloituksen tein Novitan sukkalehdestä luntitulla ohjeella, eli loin virkkuukoukulla 8 ketjusilmukkaa, joista poimin molemmin puolin 8 (yht. 16). Aloitin lisäykset 2. kerroksella ottamalla langankierron 1. ja 3. puikon ensimmäisen silmukan jälkeen ja ennen 2. ja 4. puikon viimeistä silmukkaa. Toistin lisäykset joka toinen kerros, kunnes sain tarvittavan silmukkamäärän. Aloitin silmukoiden nostot samalla kerroksella, kun lisäsin viimeiset silmukat. Jätin molemmista sukista pois yhden noston kohdan, koska se olisi tullut aivan jalan sivuun. Mielestäni se ei näyttänyt hyvältä, ja se oli helppo lisätä kantapään jälkeen, kun aloitin varressa takana nostot. Kantapää on tavallinen tiimalasi. Nämä eivät jää itselle, vaan menevät lahjapakkaukseen, joka toivottavasti jollekin kelpaa :)

Mansikkatilamme on näemmä ruvennut myymään myös lampaanlihaa, villaa ja taljoja! Taljat olivat ihan uskomattoman hyvän näköisiä, etenkin ihastuin kirjavaan taljaan. Ehkäpä semmoisia vielä muutama kotiutuu meille laavuistuimiksi! Ja lihaa käydään varmasti ostamassa parin kuukauden päästä, kun vievät eläimiä teuraalle. Tällä reissulla matkaan tarttui mansikoiden lisäksi kaksi 100g:n vyyhteä karitsanvillalankaa, toinen itselle ja toinen on äitin. Nämä ajateltiin ottaa koekaniineiksi värjäyssessioon, joka varmaan toteutuu jossain vaiheessa ensi kuussa, kun mulla alkaa loma. Ajattelin kokeilla lupiineilla värjäystä, blogien perusteella siitä tulee tosi kauniita sävyjä! Olisin toisaalta halunnut käyttää kuparivihtrilliä korostamaan väriä, mutta kun siinä on käytetty valmistukseen rikkihappoa, niin sehän on sitten myrkyllistä ihmisille ja vesieliöille. Hylkäsin sen sitten ihan periaatteesta. Jos kerran värjään luonnollisesti, niin mahdollisuuksien mukaan haluan välttää myrkyllisiä aineita prosessissa. Eiköhän niihin väri tartu pelkällä alunallakin, heitetään pari ruosteista ruuvia sekaan, jos ei muu auta ;)

Toimisikohan jos värjäisi kupariastiassa :D

Kesäkuun laihdutukset

Kesäkuussa laihduttiin lihottiin puoli kiloa! Sain tosin vain yhden työn valmiiksi, eli ehkei niin ihmekään sitten, jos grammoja ei pahemmin putoillut. Lankoja ostin kuun aikana yhteensä 500g: 150g aiemmin mainittuja Manos del Uruguay -lankoja ja niiden seuraksi 350g uskommatoman upeaa Drops Brushed Alpaca Silk -lankaa, joka saattaa hyvinkin olla uusi rakkaus huivilankana. Se on niin pehmoista ja pörröistä ja kauheasti kaikkea muuta hyvää!

Tein langoista siis huivin, malli on nimeltään Indian Feathers ja mielestäni ruskea-siniharmaa Manos sopi höyhenkuvioon aivan mahtavasti ja luonnonvalkoiset raidat korostavat kirjavaa lankaa kauniisti. Ostin alpakkaa vähän turhan ronskisti, mutta menekkiä oli vaikea arvioida. Jouduin käyttämään Dropsin kaksinkertaisena ja alkuperäinen ohje on jollekin lace-paksuiselle tai ainakin melkein yhtä ohuelle (en muista enää). Ei sitä sitten mennytkään kuin 75g, mutta positiivisena yllärinä Manos meni kokonaan! Ei jäänyt pätkän pätkää jäljelle! 

Ryppyinen huivi, kun en ole viitsinyt pingottaa, mutta höyhenkuvio erottuu kuitenkin melko hyvin.

Täytynee tarkentaa, että en siis todellakaan kuvitellut käyttäväni kolmea ja puolta sataa grammaa ohutta alpakkaa yhteen huiviin, vaan aikomuksenani oli alunperin tehdä huivi myös toisesta Manosista, mutta sen idean pistin nyt jäihin. Lanka olisi kyllä hyvänpaksuista sukiksi, melkein sama kuin Novitan Nallella. Saa nähdä mitä siitä nyt todellisuudessa tulee. Pitäsi löytää joku kiva malli sitten tuolle paksuudelle, koska en millään jaksaisi vaivata päätäni ohjeen soveltamisella. Se ei tule mulle mitenkään luontevasti.

Joka tapauksessa, plussat ja miinukset laskettuna kesäkuussa karttui 375g, eli koko vuoden saalis on tällä hetkellä +505g. No jaa, onhan tässä nyt toinen puoli vuodesta aikaa raksuttaa menemään... Juuri nyt on työn alla sellaiset langat, jotka on odottaneet vuoroaan jo viime kesästä. Korkea aika ottaa ne siis tuulettumaan! 

Muita miinuksia tässä ei nyt taida ihan heti tulla, koska vieressä houkuttelee muutama pura-ja-neulo-uudelleen-projekti. Onneksi aina loppuvuodesta neulomisinto iskee kovemmalla voimalla (paitsi tietysti nyt tänä vuonna kun sitä kaipailisi!) niin ehkä saatan saada kilon tai pari pois. En ihan heti uskalla luvata sitä kailottamaani kolmea kiloa, mutta toiveikashan saa aina olla!

Värikirjoja!

Viime viikolla toteutin pitkäaikaisen haaveeni/ aikomukseni ja hankin itselleni aikuisten värityskirjoja ja Derwent studio -värikynät. Viime viikon aikana sainkin sekä värit, että kaksi kirjaa, Johanna Basfordin upeat teokset Secret Garden ja Enchanted Forest. On kyllä niin mahtavat kirjat, että ihan äkkiä en näiden hehkuttamista pysty lopettamaan! Kuvat ovat uskomattoman kauniita ja niitä ihan ilokseen katselee värittöminäkin. Nyt olen yhtä kuvaa värittänyt ahkerammin toisesta kirjasta ja se onkin nyt melkein valmis. Oikein tuntuu, että kuva herää henkiin värittämisen jälkeen! Kuvia en nyt tähän lisää, sillä väritys on vielä kesken, ja toisaalta netistä löytää aina tuon kansikuvan. Kirjassahan on siis vielä kielletty kaikenlainen kopioiminen ja taltiointi, mutta ei tunnu estäneen ketään blogien perusteella :D

Tänään tuli vielä viesti Adlibrikseltä, että tilatuista kolmesta kirjasta yksi on nyt lähetetty ja kaksi muuta on käsittelyssä. Kai niistä on sitten kiva laittaa ne erikseen, olisin kyllä hyväksynyt samassakin paketissa... Sieltä tulee kuitenkin Dream Catcher: a Soul Bird's Journey, joka on myöskin värityskirja. Siitä ei oikein hyviä sisältökuvia löytynyt, joten vähän sokkona ostin, mutta kannen perusteella sekin on ihan hieno.

Perjantaina pääsin myös kummipoikaa katsomaan! Kiittämätön käärö nukkui koko visiitin ajan, paitsi kun heräsi syömään! Ihana oli taas semmoista pientä pidellä, kun se on niin pikkiriikkinen. Siskolle kun puhuin pojasta, niin nauroi, että heidän lasten rinnalla kaikki muut vauvat näyttää tosi pieniltä. Eihän niillä suinkaan ole monsterivauvoja syntynyt, ei. Vauvastakaan ei ole kuvaa, kun kädet täynnä on vaikampi käyttää kameraa ;)

Nyt on niin kova into noihin värityskirjoihin, että varmaan käsityöt jää vähemmälle. Onneksi sain pojan viltin tehtyä valmiiksi, kun vein sen perjantaina mennessäni pois (ja unohdin kuvata sen ;_;) niin eipähän tarvitse miettiä sen valmistumista värityskirjan ja -kynien äärellä. Onneksi siitä tuli äidille mieluinen (vaikka isi meinasinkin, ettei sitä käytetä kun on niin hieno, mitäs hyötyä siitä sitten olisi, häh?) eli kiitos vielä kerran kiitoksista, niitä kun on nyt satanut monesta lähteestä!

Manos del Uruguay

Tänään saapui ihana paketti (tai, no, se saapui jo tiistaina, mutta huomasin viestin liian myöhään ja eilen posti oli kiinni). Kolme kaunista kerää merino-silkkisekoitetta ja kolmet sukkapuikot. Puikot on Knitpicksin Caspian-sarjaa, 2.00-2.50mm. Kyllä näillä kelpaa taas kutoa, on ne sen verran nätit!

Langat sen sijaan on Manos del Uruguay -lankaa, eli Uruguayn kädet. Vyötteen mukaan kyseessä on voittoa tavoittelematon yritys, jonka tarkoituksena on työllistää ja siten auttaa taloudellisesti maaseudun naisia. Vyötteissä on hauskasti myös mainittu värjääjän nimi ja kaikki langat on käsinvärjättyjä. On muuten ensimmäinen reilun kaupan lanka, mitä ostan.

Tämä sävy on nimeltään Capricorn. Oikein nätti väri, tuo vihreän sävy ei tässä vain näy ihan oikein. Tosin nettikaupan kuvan perusteella luulin, että kyseessä olisi puna-musta lanka, mutta ei siinä ole mustaa ollenkaan! Vain hyvin tummia sinisen sävyjä. Mutta kuten sanoin, erittäin kaunis lanka.

Tämä väri on Aurora. Olisin halunnut tätä kaksi vyyhteä, mutta se oli loppu. Ihana, ihana väri! Ruskeaa ja sinisen harmaata, uskomattoman kaunis! Ja nämähän sopii nyt ihan tähän laihiksen meininkiin, johan se viime kuussa meinasi huolestuttavasti livahtaa miinuksen lähimaastoon :D

Ostin nämä langat siis täysin spontaanisti. Katselin netistä hintoja noille ostamilleni puikoille ja uteliaana hamsterina kurkkasin sitten myös Teeteen lankatarjontaa. Silkkisekoitteet houkutteli tutustumaan ja kun näiden lankojen kohdalla luki kissankokoisilla kirjaimilla "tarjous" niin pakkohan se oli katsoa. Kyllä siellä oli niin makeita värejä, että olisin halunnut melkein kaikkia! Hinta (onneksi) pisti aika hyvin vastaan, niin että sallin itselleni kolme vyyhtä. Kuten jo sanoin, olisin halunnut kaksi kerää Auroraa, mutta kun tuli ilmoitus, ettei sitä ole niin vaihdoin sitten määrät päikseen. Pikkuisen mielen sopukoissa vihlaisi ostaa, mutta kun kyseessä oli valikoimista poistuva tuote, eikä pikaisella katsauksella muista nettikaupoista löytynyt näitä sävyjä niin pakkohan se oli hankkia! Muuten olisi vaan kaduttanut aina jälkeenpäin. Näille nyt onneksi on jo vähän suunnitelmaa, mutta saa nähdä muuttuuko taas kuinka moneen kertaan. 

Toukokuun laihis-katsaus

Hurraa, tässä kuussa ostin vain 250g lankaa, ja siitäkin 150g oli mekkoon, josta loppui langat kesken. Ostin osan jo maaliskuussa, mutta Kärkkäsellä ei ollut tarpeeksi, joten ajattelinpa sitten odottaa seuraavaa kuormaa. Sain nyt vasta tässä kuussa ne tarvitsemani langat, itse asiassa vasta viime viikolla ja vielä tänään piti hakea yksi kerä lisää! En tajua, miten tiukka käsiala on sillä ihmisellä, joka suunnittelee Dropsin mallit ja laskee tiheydet, mutta tuli kyllä niin erikokoinen vaate minulta kuin mitä ohje sanoi! Ja tein sen sentään pienimmällä koolla, mikä ei kyllä olisi pitänyt edes mahtua päälle. Nytkin piti tihentää vähän helman levennyksiä ja silti oli pakko jättää muutama kerros lopusta pois, ettei tullut liian pitkä. Joka tapauksessa, voin nyt ylpeänä esitellä uuden Summer Feeling -mekkoni: 

Tämän laitan päälleni sitten ensi viikon perjantaina Desuconiin. Varmaan vain perjantaina tosin, koska lauantaina voi tulla hiki eikä se ole mitään kivaa neulotussa vaatteessa, olkoon vaikka kuinka puuvillaa!

Tässäpä vielä selän kuvio. Kyllä sen parissa sai ahertaa, mutta yllättävää kyllä ei tullut suurempia virheitä. Lanka on Drops Muskat, väri tumma oranssi, eikä ihan noin punainen luonnossa. Siinä on kyllä nuo pari raitaa tuolla miehustassa, kun langoissa oli vähän "kulahtaneempaa" sävyä muutama kerä. En muistanut tarkistaa sitä kaupassa, kun ahneena vain haalin ne kaikki hyllystä löytyvät kerät äkkiä koriin. 

Toinen tässä kuussa valmistunut työ on Lankakomeron vanha malli Kevätpäiväntasaus. 

Lankana tässä on Drops Lace, turkoosina. Tykkäsin tosi paljon neuloa tätä mallia ja siitä tuli VALTAVA! Oikeasti, ihan uskomattoman iso! Valitettavasti itse kuvaamalla ei oikein saa hyvää kuvaa, missä koko tulisi kunnolla esiin. Mutta tästä olen haaveillut jo pitkään ja nyt äiti on kauhean kateellisena, kun se rakastui tohon väriin saman tien. Se olisi ostanut sitä itelleenkin, mutta sitä ei ollut saatavilla. Se kuului tähän tässä kuussa olleeseen ale-kampanjaan, niin varmaan loppu joka paikasta, etenkin kun taitaa olla se suosituin väri.

Nyt näiden ja parin muun työn ansiosta sain laihiksen lähtemään uudelleen vähän parempaan vauhtiin. Valmistuneita töitä tuli tässä kuussa yhteensä 1455g. Siinä on siis nämä ylläolevat, kahdet kämmekkäät siskon lapsille ja yksi työ, joka ei ole vielä täysin valmis. Laskin sen mukaan, koska seuraava vaihe on ompelua, eli se on lankojen osalta valmis. Olen muuten ilkeä täti, joka teki kämmekkäät kahdelle tytölle, jotka niitä pyysi, ja kun seuraavalla visiitillä pikkusiskon suusta tuli ensimmäisenä "mullekin tollaset!" niin pakkohan se oli luvata. Mutta kun en mie ole saanut niitä tehtyä! Paha ihminen, hyi häpeä! Tyttöjen töihin meni yhteensä varmaan 2,5 tuntia, ja nyt on pieni saanut odottaa omiaan jo viikon! Täytyy varmaan nyt laittaa Begonia Swirl jäähylle siiheksi, että ne kämmekkäät on tehty. Mutta kun silläkin olisi deadline kesäkuun toinen viikonloppu...

Tässä kuussa käytetty lankaa: 1455g

Tässä kuussa hankittu lankaa: 250g

Kuukauden saldo yhteensä: -1205g

Vuoden saldo yhteensä: +130g

Fiilis: Hellurei, kyllä se siitä! Tässähän pääsee nollille, kun nää keskeneräiset valmistuu!

Taas uusi yritys!

Tämä on kyllä näemmä ihan luvattoman hankalaa minulle tämä blogin pitäminen! Jos nyt vaikka vaihteeksi taas yrittäisi jotain tehdä tämän kanssa.

Otetaan tähän alkuun nyt sitten tämän vuoden prokkiksia. Olen ollut tänä vuonna poikkeuksellisen tavoitteellinen. Ensimmäinen tavoite koski kirjoja ja valmistauduin siihen jo viime vuoden puolella. Kirjahyllyssä on lista, minkä tyyppisiä kirjoja tänä vuonna pitäisi lukea, mutta siinä on 50 eri kriteeriä! Vaikka ensimmäisenä lukemani kirja täytti jo kolme kohtaa, taitaa tuo haaste jäädä, koska olen tainnut lukea viimeksi maaliskuussa tai niillä main. Syynä on tämä seuraava haaste:

Törmäsin tammikuun toisella viikolla lankalaihis-haasteeseen Näppituntuma-blogissa ja innostuin mukaan, vaikken olekaan itseäni ns. virallisesti ilmoittanutkaan. En ota mitään riskiä siitä, että voittaisin jonkun palkinnon tässä haasteessa! Lyhyesti, ideana on pienentää lankavarastoa itse määrittämänsä määrän, vaikka lisää lankaakin saa hankkia. Syy sille, etten tahdo palkintoa on se, että kun punnitsin kaikki (kaikki!) lankani, niin tulokseksi tuli noin 22kg erilaisia, lähinnä neulomiseen sopivia, mutta myös virkkauslankoja. No ensin ajattelin että jaa, luulin että olis ollu enemmänkin. Sitten kun totesin, että lasken poistuvat langat grammoissa, olikin järkevää muuttaa alkulukemakin grammoihin. Täytyy sanoa, että 22 000 grammaa tuntu aika paljon pahemmalta määrältä. Mukana on siis kaikki mummon perinnöistäkin tulleet vanhat langat, joiden vyötteistä ja materiaaleista ei ole mitään haisua, paitsi että juu, tuo on villaa ja juu, tuo on jotain muuta. 

Tähän mennessä olen pitänyt kirjanpitoa päiväkirjassa, muistivihkossa ja Tumblerissa, joista jälkimmäinen on kyllä ehdottomasti hankalin paikka tämmöiseen touhuun. Monta kertaa mietin, että olisihan tietysti se blogi, mihin voisi kirjoitella, mutta ei koskaan tullut otettua itseä niskasta kiinni. Kirjataan nyt kuitenkin tännekin lyhykäisesti (hah!) tämän vuoden saalis huhtikuun loppuun asti. 

Eli, alkutilanteeksi olen kirjannut 22kg + vintissä olevat mummon. Nyt ei kyllä ole pieruakaan siitä, mitkä niistä vintissä olevista jätin pois laskuista, koska tasan tarkkaan osan niistä laskin mukaan! Ei niitä varmaan jäänyt kuin 1-2 kg? Tammikuussa ostin 400g lankaa tilkkupeittoa varten, mutta koska olin ostanut ne jo ennen punnitusta, niin ne ovat mukana alkusummassa. Onnistuin kutomaan jotain, en muista mitä, mutta sen ansiosta sain ekan kuukauden jo 380g miinukselle.

Helmikuu alkoi hyvin, tein sukkia itselleni ja siskon ipanoille, mutta jouduin ostamaan lisää lankaa peittoon ja sorruin Novitan harmaa-pinkkiin raitalankaan, joten kuukausi ja 135g plussalle, kokonaissumma -245g.

Maaliskuussa sain käytettyä Novitan raidat polvareihin, jotka mokomat veivät paljon vähemmän lankaa kuin ohje väitti, eli sitä jäi vielä toisiin sukkiin. Synttärit ikävästi sattui tälle kuulle ja sain ihmisiltä, jotka tiesi kuurista (no okei, veli ei tiennyt kun L ei kertonu sille) yhteensä 900g lankaa! Molemmille on selvät sävelet, kun vain saisi aikaa tehdä ne. Lisäksi ostin itse kesäneuleita varten 950g, joten lopputulos koko vuodelle +1440g. Niin että tämähän meni nyt ihan perseilleen mutta no worries, vasta maaliskuu!

Huhtikuussa sain tehtyä mm. mekon yhdestä vanhasta huurteesta, mutta taas menin sortumaan lankoihin! Mutta toisaalta, oli se vaan niin edullista tilata Dropsin Lacea, kun oli alennuksessa eikä tullut edes toimituskuluja! Yhteensä ostin 300g lankaa, mutta kuukauden tulos jäi silti miinukselle. Ei kyllä paljon lohduta, kun yhteenlaskettu summa on yhä 1335g.

Hui kamala miten pitkä teksti tästä tuli! Piti puhua kyllä muustakin, otin sitä varten kuvankin, mutta nyt saa kyllä mennä tällä. Onpahan puhuttavaa seuraavassakin päivityksessä. Ehkä jopa tulee seuraava päivitys, vieläpä tänä vuonna, kun on valmiiksi asiaa!